13.05.2015 - Kotitanhuvilla

Mukava päivä eilen mökillä,

sain Ouden vieraaksi koko iltapäiväksi. Koska mökillä on hiljaista, ilman liikenteen pauhua ja ulkoista mellastusta, itsekin on levollisempi. Juttelimme ja luimme Filippiläiskirjeen läpi. Itselläni oli käännös v. 1992 ja Oudella alkukielelle uskollisempi versio. Eräs kohta kiinnitti huomiotamme, sillä sen merkitys oli aivan erilainen näissä käännöksissä:

Mutta kaiken tämän, mikä oli minulle voittoa, olen Kristuksen tähden lukenut tappioksi. Pidän todella sitä kaikkea pelkkänä tappiona, sillä Herrani Kristuksen Jeesuksen tunteminen on minulle arvokkaampaa kuin mikään muu. Hänen tähtensä olen menettänyt kaiken,  olen heittänyt kaiken roskana pois,  jotta voittaisin omakseni Kristuksen. -Fil 3:7,8, vuoden1992  käännös

Vuoden  1933/38 käännös  kuten myös  Raamattu kansalle -käännös v. 2012 kääntävät puolestaan:

sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja   pidän sen roskana   - että voittaisin omakseni Kristuksen.

On aivan eri asia

pitää jokin roskana kuin heittää se myös pois! Esimerkiksi minulla voi olla mieltymys kauniisiin vaatteisiin, mutta Kristuksen omistamisen       rinnalla ne eivät merkitse minulle niin paljon, ettenkö voisi luopua niistä. Voin pitää niistä, mutta jos menetän ne, en itke niiden perään.

Vuoden 1992 käännöksen mukaan tilanne olisi toinen. Esimerkiksi kauniit vaatteet, joista pitäisin mahdottomaksi, heittäisin pois, sillä luopuisin niistä Kristuksen tähden. Voisin olla esim. urheilussa niin hyvä, että voittaisin palkintoja, mutta Kristuksen tähden en enää urheilisi, koska heittäisin roskana pois tuollaiset voitot.

Minun ymmärrykseni sanoo,

että meillä saa olla asioita, joista pidämme, saatamme voittaa kilpailuissa, olla hyviä monissa asioissa. Mutta ne eivät voi eivätkä saa vallata sydäntämme niin, että en ehdi enää käydä seurakunnassa tai lukea Raamattua, en mennä ehtoolliselle ja ajatella Jeesusta. Jos niin tapahtuu, silloin on syytä luopua urheilusta tai mitä se onkin, mikä tulee ykköseksi ennen Jeesusta.

Jos me heitämme "roskana pois" kaiken, mitä on tässä maailmassa, jossa elämme, emme uskalla tehdä paljon mitään. Olemme silloin lain alla, kaikki hauska tuntuu väärältä. Jatkuvasti pitää sanoa ääneen ja itselleen, että olen uskovainen ja minä saan rakastaa vain Jeesusta. Tietysti niin onkin: rakastan Jeesusta, koska elän Hänessä ja Hänen kauttaan, mutta ei se tarkoita sitä, ettenkö voisi myös urheilla ja nauttia luonnosta ja puhua ihmisten kanssa tavallisista asioista. Olla siis normaali ihminen, jolla voi olla ongelmia lasten kasvatuksessa, ihmissuhteissa, kouluasioissa ja kaikessa kuten kaikilla muillakin ihmisillä on.

Jumala ei ole vapauttanut

meitä ihmisenä olemisen ongelmista, kun olemme hänen lapsiaan. Sen sijaan hän antaa meille voimaa elää ihmisenä ja kestää vastoinkäymisiä. Joskus tuntuu, että uskovalla voi olla enemmänkin vaikeuksia kuin muilla, mutta tämän keskellä hän tulee tuntemaan Jumalansa! Minä olen tullut tuntemaan Jumalaani, ainakin jonkin verran kaikkina uskossa oloni vuosina (32). Siitä huolimatta olen huolissani ja rukoilen sen takia. Ja Jumala vastaa ajallaan ja minä näen, että taas olin turhaan huolissani: kaikki asiat menivät parhain päin, mutta ne vain vaativat aikansa toteutuakseen.

Vesisadetta luvattiin

täksi aamuksi ja jo yöllä. Niinpä lähdin mökiltä jo illalla myöhään. Olin käynyt aamulla uimassa, mutta lähtiessä oli vielä pakko tempaista vaatteet päältä ja käydä uimassa, kun menin saunalle ja näin veden kimaltavan auringossa. Taivaanrannassa oli jo tummia pilviä ja sen takia uiminen oli vähän juhlallisen tuntuista! Vesi tuntuu jo lämpimältä, varmaan vähintään +10 astetta.

Toivon saavani läppärin kuntoon

viikonlopun aikana, niin että voin jatkossa kirjoitella myös mökillä Ajankohtaista. Olen siirtymässä mökille jatkossa, kunhan sää lämpenee niin että voin viedä kukatkin sinne verannalle eivätkä ne palellu.

W. Nee kirjoittaa kirjassaan ajatuksen, jota olen monesti miettinyt:

Ennenkuin ulkonainen ihmisenne on murrettu, olette omien asioittenne valtaama, kuljette omaa tietänne ja rakastatte omaa väkeänne. Jos Jumala tahtoo kohdistaa rakkautenne veljiinne (sisariinne), hänen täytyy ensiksi murtaa teidän ulkonainen ihmisenne. Siten rakkautenne laajenee. Sisäisen ihmisen täytyy rakastaa, mutta sen on rakastettava ulkonaisen ihmisen kautta. Jos ulkonainen ihminen on käsillä olevien asioiden valtaama, sisäiseltä ihmiseltä riistetään sen oikea rakkauden pääsytie. -s 48, Hengen vapautus

Aamen sanon tuohon! Käsillä olevilla asioilla Nee tarkoittaa tämän maailman asioita, tekemisiämme, siis muuta kuin sisäistä ihmistämme. Olen joskus ajatellut, että minussa on jotain vikaa, kun olen rakastanut kaikkia lapsia yhtä paljon kuin omianikin ja sitten olen huomannut, etteivät kaikki muut tee niin. Olen suorastaan kokenut tekeväni väärin rakastaessani, tunkeutuneeni toisten alueelle, kun rakastan muittenkin lapsia kuin omiani.

Mutta se onkin ollut ja on Jumalan rakkautta,

joka kohdistuu kauttani lapsiin ja ihmisiin, jotka eivät puolestaan välitä minusta. En todellakaan tarkoita, että itse olisin tulvillani rakkautta   kaikkia ihmisiä kohtaan, ikävä kyllä en ole. Mutta Jumalan tähden, murtumisen tähden, rakkauteni on laajennut.

On paradoksaalista, että varmasti jokainen, ainakin uskova ihminen, tahtoisi olla täynnä Jumalan rakkautta, mutta kukaan meistä ei tahtoisi murtua! Mutta kun Jumala vie meitä syvemmälle tuntemiseensa, hän antaa vähitellen voiman sanoa: tapahtukoon sinun tahtosi. Näin hän pääsee valtaamaan meissä tilaa itselleen vähitellen, meidät hyvin tuntien.

Meni vähän syvälle

tämä kirjoitus. Ehkä jonkun mielestä "syvältä" koko juttu. Nyt on kuitenkin valmistauduttava lauluhetkeen Tammikartanossa. Se alkaa klo 13. Olen edelleen räkäinen, mutta toivon, että saan lauletuksi ja ääni kestää. Toivon ja rukoilen myös, ettei Ari ole kovin yskiväinen ja rohiseva, niin että koko laulamisen ja soittamisyrityksen ajan joudun toisella kädellä kaivamaan räkää Arin kurkusta. Se on vähän työlästä ja hankalaa, kun on vain kaksi kättä ja pitää muka olla muina miehinä, ettei ihmisten edessä tarvitse esittää pelkkää kaivelua.

Olkoon päiväsi hyvä. Ole hyvällä mielellä ja iloitse elämän lahjasta, arvoisa lukijani!