06.05.2015 - Pihatöitä ja uimista

Yö mökillä lähes täydellisessä hiljaisuudessa. Heti ei uni tullut, mutta kun tuli, se oli syvää ja rauhallista seitsemään asti. Aamutoimiini kuuluu uintikierros järven 11-asteisessa vedessä ja se herättää lopullisesti.

Kotiin tultuani naapuri kertoi nauraen

talonmiehen ilmeestä, kun tämä oli tullut autolla pihaamme ja näki, että yhtäkkiä tontille on ilmestynyt omenapuu! Toinenkin puu on tehnyt ilmestyksen, mutta sitä hän ei ollut heti huomannut. Kolmannen jätin omalle paikalleen, kun pari päivää sitten innostuin siirtämään kyseiset kaksi puuta pois tallin takaa pimeästä, pohjoisen puolelta.

Muutama vuosi sitten ne sinne istutimme, kun emme löytäneet niille parempaa paikkaa talonväen kanssa, mutta tilanne muuttui, kun pistin muuttumaan. Nyt puut ovat talojen välissä, josta voimme seurata niiden kasvua, mahdollista kukkimista ja hedelmän tekoa.

Kolmas puu on tehnyt parina vuonna jo muutaman omenan, mutta se on tuomen vieressä ja luultavasti saa lahjoituksena kaikenlaisia ötököitä siltä.

Mökillä

haravoin ja siinä on samalla aikaa miettiä ja pohdiskella kaikenlaista. Välillä soitti joku ystävä, toisella kertaa soitin itse jollekin.

Kun olin hikoillut riittvästi, pidin ruokapaussin. Ensin tuli kamiinaan, uimaan ja puhtaat vaatteet ylle, kahvivesi kiehumaan ja kananmunat paistumaan.

Mieleeni tuli pyytää iltasaunaan

erästä neljän lastemme anopeista ja sen tein. Hän tuli iltamassa, saunoimme ja joimme limunaatia ja paistoimme yhdet makkarat. Löyly oli lauha, uimavesi piristi ja vieraanikin terästäytyi kolmannella kerralla jo heittämään talviturkin kokonaan. Aluksi lensivät vain hihat.

Kun jäin yksin

tuntui oikeastaan vain hyvältä. Rohkeuteni kasvaa kuten Daavidilla, kun hän vaelsi Herran seurassa. Olin saanut Herralta lohdutusta ja iloa, kun rukoilimme aamulla erään ystävän kanssa puhelimessa. Uskon taas vankemmin kaiken tarkoituksellisuuteen. Välillä eväät ovat "hakusessa", mutta sitten Herra latoo evästä eteen ja ilo lisääntyy, usko vahvistuu.

Mielipidekirjoituksia

olen kirjoittanut kymmeniä, ellen satoja -80-luvulta lähtien eri lehtiin. Ne löytynevät suurimmaksi osaksi näiltä sivuiltani, kirjoituksista. Viime vuosina olen kirjoittanut niitä vain harvoin. Maailma on muuttunut, on vaikeampi kirjoittaa niin että juttu menisi läpi tai tulisi ymmärretyksi. Ainakin minulle se on vaikeaa.

Nyt mielessäni itää eräs aihe. Katsotaan, saanko sitä kirjoitetuksi. Kirjoittaminen vaatii voimia sekin. En voi noin vain hutaista jotain, vaikka toisaalta, jos juttu on mielessä selvä, sen kirjoittaminen voi käydä nopeastikin. Mutta on tehtävä tarkistuksen tarkistuksia ja kuitenkin lopulta jää virheitä tekstiin.

Ajatuksia Mailikselta,

siis Janatuiselta:

Meidän on siis tarkattava sitä, miten kuulemme Jumalan sanaa. Periaate on tämä: sille, jolla on, annetaan. Mitä siis? Mitä meillä pitäisi olla, jotta voisimme saada sitä lisää? Mikä on se viisasten kivi, joka tekee meistä oikeita Sanan kuulijoita?

Vastaus kuuluu: sana rististä, evankeliumi? Joka lukee Raamattua etsien sieltä Jeesusta ja evankeliumia, sille annetaan kukkuramitoin lisää uskoa ja Hengen hedelmää. Mutta joka ei usko Jeesukseen eikä evankeliumiin (kuten esimerkiksi fariseukset, Jehovan todistajat ja Raamatun totuusarvon kieltäjät), häneltä otetaan pois sekin, "luulousko", minkä hän siihen asti luuli omistavansa.

Kun etsit Raamatusta Jeesusta, ihmiseksi tullutta Jumalaa, et koskaan joudu harhaan. Kun tulkitset Raamattua ristin valossa, niin huoneesi ei koskaa ole pimeä. -Jää luoksemme, 24.3. -päivän teksti sivulta 140

Vapun aikana sain korvasäryn,

joka siis ilmeni pari päivää sitten. Korvaa vihlaisee ilkeästi ja niellessäkin tuntuu. Olin aikonut pitkälle lenkille Riden kanssa tänä aamuna, mutta se piti perua. Enpä olisi jaksanutkaan, sillä yllättäen eilisen huhkimisen jälkeen olin naatti koko aamun.

Arin lääkäri soitti, päivitti hoitosuunnitelmaa viiden vuoden jälkeen ja totesimme yhteisesti, että tilanne vaikuttaa nyt aivan hyvältä. Tosin syksyllä tulee osaston vaihto: tämän hetkisestä osastosta tulee saattohoito-osasto ja Ari ja muut siinä vaiheessa elossa olevat siirretään muualle.

Eivät muutokset pelkästään huonoja ole. Aina voi jotain uutta hyvää ilmetä, kun uudet ihmiset astuvat remmiin. Niin uskon ja toivon taas kerran. Potilaalle on tietysti ikävä, kun hoitajat vaihtuvat eivätkä tunne häntä, mutta aika näyttää, miten kaikki sujuu. Emme ole vielä huomisessa, riittää tälle päivälle omat vaivansa.

Apteekkiin ja kauppaan

ja Arin luo iltapäiväksi. Iltamassa on viimeinen espanjan tunti, joka sujuu ruokailun merkeissä espanjalaisten omistamassa ravintolassa. Mukavaa odotettavissa!

Siunattua päivää sinulle, arvoisa lukijani, milloin tätä luetkaan!