03.05.2015 - Hiljaisuuden tyyssijasta kotiin

Vapun aika meni hauskasti simaa juoden ystäväni Siinan kanssa. Viimeisiä simanrippeitä ryystän kotikoneen ääressä. Pikkuläppärini olikin pistänyt välit poikki siinä mielessä, etten saanut siihen eloa älypuhelimen kautta, joten en voinut kirjoitella mökillä. Mutta ehtiipä myöhemmin, jos ei ennemmin.

Saunasin ja olin yksin

ensimmäisen yöni mökillä. Opettelua. Ei ihan helppoa, mutta hoitavaa. Aamulla ensimmäiseksi uimaan.

Illan sauna oli niin suloinen lämmöltään, että kävin kolmesti uimassa löylyttelyn ohessa, vaikka en yleensä pidä löylyistä. Päätin pestä saunan ikkunat seuraavana päivänä, että näen järven vielä paremmin.

Niin myös tein,

ja olin niin innokkaana puuhassa, että luultavasti siinä reväytin kylkiluuni jotenkin! Ei se muuten ole kipeä ollut, mutta tietyssä istuma-asennossa vain ja hengittäessäni syvään. Joten ei mitään hätää. Ja se on paranemassa hyvää vauhtia, tuskin enää mitään kipua.

Olipa hauska

saunotella vappuna Siinan kanssa, kun ikkunat olivat kirkkaat ja järvi loiski sen takana. Ikkunastahan ei näy hyinen pohjoistuuli, mutta ei sekään uimistamme haitannut. Veden lämpö oli +9 astetta, eli avantouimarille lähes vellinlämpöistä.

Paistoimme perunoita

joita oli alunperin 11 kappaletta. Kuoriin vähän reikiä, suolaa ja pottu folioon. Laskeskelin sitten, montako on jäljellä, kun olimme voin kanssa niitä pistelleet poskeemme. Siina tunnusti, että yksi putosi järveen, kun hän pesi niitä. 10 niitä sitten enää olikin. Tästä tulee ehkä kesäajan bravuuri mökillä paistetun leivän ohessa.

Paistettu leipähän tehdään niin - aivan kuin kaikki eivät muka tietäisi - että juustoa kahden ruisleivän tai paahtoleivän väliin, leivät valurautapannulle kamiinan päälle ja välillä käännetään. On todella maukasta. Joskus leivät voivat palaa, jos ei ole kapperana, mutta tällainen perusmuona on lopulta sitä parasta.

Tietysti rukoilimme

monta kertaa. Teimme toisillemme tiukkoja kysymyksiä, joita on välillä hyvä tehdä:

- mitä toivoisit eniten tapahtuvaksi elämässäsi

- mikä on nyt vaikeinta/helpointa/hyvin/huonosti, jne

Sitten vastailimme omasta ja toistemme puolesta.

Eilen jopa nukahdin nojatuoliin,

kun olimme olleet iltapäivällä haravoimassa pihaa, kantaneet puita ja muuta puuhastelleet. Se oli harvinaista, siis tuo nukahtaminen. Heräsin, kun Siina meni sänkyynsä nukkumaan. Hän ei enää viitsinyt lukea ja kuunnella kuorsaustani.

Teimme pari

pitkää kävelylenkkiä ja kartoitimme ympäristöä. Itse tein kolmen vartin juoksulenkin eilen. Kyllä piti läähättää ja huohottaa, mutta sen jälkeen olo oli mitä mainioin, kun pääsin uimaan ja saunaan.

Näimme sekä kurkia että joutsenia, telkistä puhumattakaan.

Tänä aamuna siivosimme paikat,

Siinan piti lähteä Keski-Suomeen töihinsä ja minä tulin kotiin. Purin tavarat, soitin sairaalaan ja ilmoitin tulostani. Keitin termospulloon kahvivedet ja polkaisin Arin luo.

Olimme parvekkeella pari tuntia. Ari oli vähän väsynyt, mutta lähtiessäni jäi iloisena vuoteeseen ja aikoi ottaa unet ennen kuin pastorimme luultavasti neljän maissa käy hänen luonaan ja he viettävät yhdessä ehtoollista. Oi, miten kiitollinen olen Jumalan hyvästä huolenpidosta Aria ja minua kohtaan!

Ja nyt saan lähteä messuun Kirjastonkatu 5:een viideksi - innoissani siitäkin! Lapsille on pyhäkoulu saarnan aikana, Mile ja Ellu pitävät. Sen jälkeen kahvittelemme ja seurustelemme toistemme kanssa. Kahvien jälkeen meillä on johtokunnan kokous vai hallitusko se on. No, sama asia.

Olisi syvällisempiäkin ajatuksia,

mutta nyt en ehdi niitä haastella, kun mieli on jo menossa. Mutta jospa huomenissa onnistuisin. Voi hyvin, arvoisa lukijani!