20.04.2015 - Vaalit käyty

Jumala siunatkoon valituksi tulleita kansanedustajia sekä kaikkia muitakin, jotka tekivät vaalityötä ja tukivat oikeiden arvojen läpimenoa. Onnittelut erityisesti Juha Sipilälle sekä Timo Soinille! Onnittelut myös kaikille muille kristillisiä arvoja eteenpäin vieville edustajille kuten viidelle Kristillisen puolueen edustajalle. Ja onhan heitä monia muissakin puolueissa.

Kaikki yhdessä ponnistelevat varmasti saadakseen maamme työllisyystilannetta paremmaksi. Mutta tosi on, että jos ilman Jumalaa kuvittelemme maamme tilanteen paranevan, se on erehdys. Ajankohtaisen lopussa aiheesta kertova virsi!

Tänään väsyttää,

sillä eilen oli rankka päivä. Aamulla käväisin uimassa, ajelin sinne pyörällä, johon Petri vaihtoi kesärenkaan lauantaina. Kevyt oli suhauttaa. Meri lainehti, uinti virkisti.

Aamun olin aloittanut tapani mukaan lukemalla Raamattua ja jotain kirjoja, joista saan evästä päivää varten. Rukoilin myös voimia ja viisautta päivään ja itkien kerroin, että ilman Jeesusta ei päivästä tule mitään kuten ei olisi tullutkaan.

Lipasvahdiksi

menin Gerbyn koululle. Tuli todistetuksi ihmisen valikoiva kuulo. Markku oli kertonut, että lipasvuoromme on kyseisessä paikassa, sain häneltä viestin ja ajo-ohjeet sinne. Kuitenkin ajoin sille koululle, jossa lipasvuoromme olivat edellisten vaalien aikaan!

Onneksi olin ajoissa liikkeellä niin että ehdin ajoissa paikalle oikeaan kouluun. Kolmisen tuntia istuin siellä. Olin varannut espanjan vihon ja oppikirjan viereiselle tuolille ja sitä jankkasin päähäni siinä istuessani.

Istuessa tulee kylmä, kun veto käy ovesta. Minulla oli sentään tarpeeksi vaatetta. Äänestäjiä kävi satoja tuona kolmen tunnin aikana. Suuri osa käveli Pieni ele -lippaan ohi, mutta osa oli selkeästi varautunut vaalikeräykseen, jolla kartutettiin vammais- ja terveysjärjestöjemme kassaa tukea jäseniään jaksamaan.

Eniten puhutteli iäkäs, huonokuntoinen mies, joka tyttärensä tukemana kävi äänestämässä ja palatessaan laittoi, tapansa mukaan, niin uskon, rahaa vaalikeräykseen. Minulla oli mahdollisuus rukoilla ohikulkevien ihmisten puolesta.

Mikael-päivään

ajoin suoraan vaalipaikalta. Se tarkoittaa, että seurakunnassamme oli yhteinen ateria. Meidät oli jaettu aakkosten mukaan, niin että kukin toi ruokaa noin kolmelle. Ensimmäiset toivat salaattia, toiset pääruokaa, kolmannet jälkiruokaa. Saimme syödä kukin enemmän kuin tarpeeksi ja kotiin vietävääkin jäi. Kahvit keitettiin ja pöytä katettiin pikapikaa yhdessä uutteran Helyn johdolla.

Ruokailun jälkeen Markus Pöyry

piti Kysy pastorilta -tuokion, jossa hän vastaili meidän jättämiimme kysymyksiin. Esimerkiksi hän kertoi eri raamatunkäännösten oikeellisuudesta alkuperäisteksteihin nähden. Parhaimmaksi hän osoitti vuoden 1933/38 käännöksen kertomalla joistakin käännöskohdista verrattuna alkutekstiin.

Valmistauduimme

viideltä alkavaan messuun. Minulla oli kanttorivuoro ja Markus rukoili puolestani kansliassa, kun olin väsynyt ja tyhjä. Rukoukset auttoivat, selvisin auttavasti hommasta. Ja kuten sanottu: en ole siellä esiintymässä vaan palvelemassa Jumalaa yhdessä toisten kanssa.

Illan seurasin vaaliohjelmaa tv.stä, kun saavuin kotiin.

Lagus rauhoittaa minua:

  Kun Jumala kutsuu sinua parannukseen, niin seuraa vain kutsua aina uudelleen. Älä anna epäuskon ja järjen juonien viivyttää itseäsi. Ne tahtovat vain väsymättä ahdistaa sinua ja vievät sinut pois Armahtajasi luota. Ja sinun tulisi juuri kaikki aikasi viettää häntä seuraten ja uskossa katsellen.

Sinä olet ja sinun pitää olla viheliäinen ja kurja lapsi, joka katsot Jumalan Karitsaa. Hän on kärsinyt kuoleman, jotta sinä tulisit autuaaksi.

Katso, tämä on ainoa toimesi, sisäisen ihmisesi jokapäiväinen tehtävä. Jumalan Poika Kristus, joka on sinua rakastanut ja antanut itsensä sinun tähtesi, olkoon kaikkesi!

Hän pitää sinusta huolen, auttaa ja parantaa sinua, kun vain tulet hänen luokseen. Hän, joka on elämä, olkoon sinunkin elämäsi.

Kiitos Jumalalle noista Laguksen sanoista. Ne hoitavat, lohduttavat ja nostavat.

Pekkaa pahemmaksi

ei jää Mailis Janatuinenkaan teksteillään. Olen lukemassa Jää luoksemme -kirjaa, ja tässä ravintoa siitä:

Paholainen vei Jeesuksen  - - temppelimuurin harjalle ja sanoi: `Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy tästä alas. Onhan kirjoitettu: `Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.``Jeesus vastasi: `On myös sanottu: `Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.`-Luuk 4:9-12

- - Saatanan voimme tunnistaa siitä, että hän on kunnian teologi. Hän ei siis usko salattuun Jumalaan eikä hänen salattuihin toimintatapoihinsa, vaan vain siihen, mikä näkyy, kuuluu ja tuntuu joltakin.

Jeesus taas on ristin teologi. Hän tietää, että Jumala pukee usein apunsa ja rakkautensa ristin muotoon. Jumalan varjelusta voi olla sekin, että kristitty jää auton alle ja kuolee. Jumalan ihmeteko tapahtuu myös sen uskovan kohdalla, jonka sairaus ei parane tässä ajassa. Jumalan apua oli sekin, ettet sinä saanut häneltä sitä apua, jota pyysit.

Oi, Herra, miten tuttuja ja tosia ovat nuo Mailiksen opetuksen sanat! Itkien ja vaikeroiden niitä olen koettanut omaksua aikuiselämäni ajan. Välillä olen harhaillut etsimään näkyvämpiä apuja, mutta silloin on Paimenen ääni loitontunut ja pelkästä armosta hän on vetänyt minua takaisin Elämän polulle saamatta sellaisia näkyviä apuja, joita olisin halunnut.

Pyhän Hengen työtä on se, että valitukseni keskellä vuosien aikana sittenkin olen voinut rukoilla sydämestäni: ei niin kuin minä tahdon, vaan niin kuin sinä, Herrani Jeesus! Tapahtukoon sinun tahtosi. Hirvittää ajatus, että Jumala toimisi minun aivoitusteni mukaan eikä omiensa.

Enää en hampaat irvessä

rukoile Arin parantumista, vaikka varmaan joka viikko sitäkin rukoilen, milloin itkien, milloin muuten vaan valittaen. Luotan jo siihen, että Jeesus kyllä tietää minun sitä toivovan, vaikka en sitä jatkuvasti hoekaan. Minähän en lopultakaan tiedä, mikä on minulle ja Arille sekä lastemme perheille iankaikkiseksi parhaaksi!

Kun Jeesus on kanssani joka päivä ei minulta oikeasti mitään puutu, vaikka elämä kulkisi millaisia pitkospuita. Hänen muassaan saan kaiken tarvitsemani, en kaikkea haluamaani. Ilman Jeesusta elämäni olisi varmasti toisen näköistä, mutta rauhan ja sisäisen levon antaa vain Jeesuksen läsnäolo.

Markuksen saarnassa

oli vastaavia aineksia. Ihmistä verrataan lampaaseen useissa Raamatun kertomuksissa. Lammas on puolustuskyvytön: se ei pysty taistelemaan, vaan sen ainoa keino auttaa itseään on paeta. Lammas pakenee silloinkin, kun se kuulee vieraan paimenen äänen, se ei lähde sitä seuraamaan. Mutta Hyvän Paimenen äänen se tuntee ja seuraa sitä uskollisesti, sillä se tietää, että Paimen varjelee ja suojelee.

Minäkin haluan paeta sellaisia ääniä ja opetuksia, jotka särähtävät vieraalta korviini. Sen takia minun on tunnettava Paimeneni ääni ja opin sitä parhaiten tuntemaan hänen sanastaan.

Kertomus

paimenesta ja lampaasta Markuksen saarnassa oli opettavainen. Sen hän oli lukenut jonkin paimenen kertomana. Lammas voi hypätä pitkän loikan kallionkielekkeeltä alaspäin, kun se näkee siellä vehmasta ruohoa. Kun ruoho on syöty, se huomaa, ettei pääsekään takaisin ylös. Silloin tarvitaan paimenta avuksi.

Mutta miksi paimen ei auta? Miksi se odottaa, että lammas melkein nääntyy ja on lopulta niin heikko, että jää vain makaamaan kielekkeelle. Vasta silloin paimen laskeutuu sen luo ja kantaa sen turvaan ylös laitumelle.

Paimen kertoi, että jos se menisi auttamaan lammasta, silloin kun ruokaa vielä on jäljellä tai lammas on voimissaan, se hyppäisi pakoon ja suistuisi kuolemaan. Sitä voi auttaa vasta sitten, kun se ei itse enää kykene mitenkään itseään auttamaan!

Oi, miten lampaan kaltaisia

me olemmekaan! Jokainen meistä. Uhoamme viimeiseen metriin asti, miten me itse kyllä osaamme, voimme ja selviämme. Emme tarvitse ketään, varsinkaan Jumalaa.

Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat, sanoi Jeesus.

Kukin meistä on "terve" siihen asti, kun ymmärrämme olevamme syntisairaita. Silloin vasta pystymme ja haluamme ottaa apua vastaan.

Lupaamani virsi 582lopuksi.

Herra olkoon sinun kanssasi, arvoisa lukijani! Kiitän sinusta.

1.

Jos maatamme ei rakenna
Jumala, auttajamme,
niin työmme tyhjiin raukeaa,
me turhaan harrastamme.
Se minkä ihmisvoima loi,
ei koskaan täällä kestää voi,
jos tuki Herran puuttuu.

2.
Jos kaupunkia varjella
ei tahdo itse Luoja,
niin turhaan valvoo vartija,
on sillä heikko suoja.
Ei kestä vahvin hallitus,
jos puuttuu Herran siunaus,
kuin kuiva puu se kaatuu.

3.
On ilman Herraa huoneemme
hiekalle rakennettu,
se olkoon vaikka vuorelle
lujasti perustettu.
Kun ajan myrskyt riehuvat,
päällemme virrat kuohuvat,
ei jälkeä jää siitä.

4.
Ja vaikka varhain nousemme
ja uurastamme yöhön,
ei pelkkä ahkeruutemme
tuo menestystä työhön.
Vaan työ jos tehdään uskossa
rukoillen voimaa Herralta,
ei puutu siunausta.

5.
Kun katsot lapsijoukkohon,
murheko siitä oisi?
Herranhan lahja lapset on,
hän leipää eikö soisi?
Kun linnut, ruoho, kukat maan
saa ruoan, vaatteet Luojaltaan,
hän myöskin meitä auttaa.

6.
Kun lapset tuovat elämää,
riemua keskellemme,
niin raikkaammin myös helkähtää
ylistys Luojallemme.
Ja missä Herran kiitos soi,
ei hävitä se koti voi,
yhteinen onni kasvaa.

7.
Ja onnellinen lapsista
saa olla isänmaamme.
Kuin huomispäivää kirkasta
katsella heissä saamme.
He isänmaamme vaiheisiin,
sen palvelukseen, tehtäviin
kasvavat keskellämme.

8.
Lähesty, Herra laupias,
kansaamme armossasi.
Suo meidän, Kaikkivaltias,
säilyä turvissasi.
Jos sinulta on siunaus,
ei estä meitä heikkous,
vaan työmme tehdä voimme.

 
Säk. 1–6 ja 8 Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. Uud. 1984, säk. 7 Niilo Rauhala virsikirjaan 1986.