14.04.2015 - Lunta tulvillaan!

Olipa yllätys, kun verhot avasin. Olin aikeissa lähteä pitkästä aikaa juoksulenkille, mutta ulkona oli paksu kerros lunta! Ja lisää satelee. Nyt keksin mieluummin jotain muuta.

Soittelin

pitkän puhelun äidin kanssa. Puhuttiin ummet ja lammet, menneet ja nykyiset. Se oli hyvä keskustelu. Olen ihmeissäni, kun älypuhelin on niin kätevä ja helppo. Osaan hoidella sillä kaiken tarpeellisen. Lasten hermot ovat säästyneet minun opettamisessani, vaikka sitä pelkäsin etukäteen.

Haluan olla myönteinen,

ja sen takia olen monta kielteistä lausetta tästäkin tekstistä jo vaihtanut, vaikka lauseita on vasta muutama (taas jouduin vaihtamaan sanoja!)  Jos mahdollista, haluan oppia luottamusta elämään ja siihen, että se kantaa. Haluan odottaa tapahtuvaksi hyvää enkä pahaa. Pari esimerkkiä:

- Autoni oli lainassa pojan perheellä. Kun miniä soitti, luulin puhelun nähdessäni, että autoni on hajonnut. Ehdin jo miettiä, minne ja mikä vika nyt on. Hän vain ilmoitti, milloin tuo auton.

- Näin osastonhoitajan viestin sähköpostissa ja otsikkona oli Ari. Tarrasin käsinojaan kiinni, että uskalsin lukea viestin. Olin varma, että Arilta on löydetty jotain salamyhkäistä kamalaa tai mitä tahansa on voinut sattua, mutta kielteistä joka tapauksessa. Viestin sisältö koski kysymääni asiaa Arin ruokaan liittyen.

- Mökiltä lähdettyäni olen varma, että minulle soitetaan myöhemmin, että kaikki on palanut maan tasalle. Olen hutiloinut ja toiminut varomattomasti. Helpotus on valtava, kun palatessani seuraavan kerran sinne mökki on tallella.

Tässä vain pari tapausta,

mutta olen kyllästynyt ja väsynyt pelkäämään aina pahinta. Tällainen kuluttaa minua ylenmäärin. Tiedän kyllä mistä tämä johtuu: kun tarpeeksi monta kertaa on soitettu Ariin liittyen ja useimmiten viesti on ollut ikävä, voin vain odottaa vastaavaa jatkossakin. Kun auto on muutaman kerran pettänyt, sehän tekee sen tietysti joka mutkassa, jos mahdollista - minun alitajuntani mukaan.

Ja kun liian paljon liian suurta vastuuta yksin kantaneena saan vähän vastuuta jostain, minun harteeni ottavat sen niin kokonaisvaltaisesti vastaan kuin minun pitäisi koko maailmaa kannattaa. Vastuun realistinen käsitteleminen on minulle vaikeaa.

Tällainen minusta on tullut. Tähän tarvitsen armoa voidakseni alkaa luottaa elämään. Jumalan sana minua auttaa ja toivon mukaan osaan myönteiset tapahtumat painaa päähäni ja tehdä niistä uuden kartan sisäiseen tallelokerooni. Odotan, että tämän kesän tapahtumat hoitavat ja parantavat minua. Syksyllä selvitän, onko näin käynyt.

Juurekset

ovat makoisia öljyssä paistettuna. Tavallisesti paistan niitä raakana ja kypsytän kauan, mutta eilen keitin punajuuria, porkkanoita ja pataattia ja aion paistaa niitä tänään. Vanha sanonta kuuluu: joka keitetyn paistaa, se makean maistaa - aion hiukan vertailla makua.

Arin luo

olen menossa tänään, eilen olin kotona iltapäivän, paitsi kaupassa kävin. Tuuli meinasi viedä, mutta pidin pintani.

Mieleni tekee jakaa

lukemiani asioita, jotka itseäni hoitavat ja rohkaisevat. Toivon näin jakavani rohkaisua eteenpäin.Juha Vähäsarjalta tämä teksti, 14.4. kohdasta:

 Mutta joka noudattaa hänen sanaansa, hänessä Jumalan rakkaus on todella saavuttanut päämääränsä. Tästä me tiedämme olevamme hänen yhteydessään.1 Joh 2:5

Jumalan sanasta irtaudutaan joko kieltämällä sanan jumalallisuus tai sitten vieraantumalla sen ydinsanomasta oman sydämen hengellisyyteen. Hengellisen taistelun keskus aina lopulta kulminoituu käsitykseen Jumalan sanasta ja käsitykseen evankeliumin ytimestä eli rististä.

Jumalan sanan menettäessä keskeisen asemansa ja ristin evankeliumin joutuessa sivuun uskon ytimestä, on se varma merkki vaarasta. Hengellisesti pimeänä aikana sallittaan uskoa mitä tahansa, kunhan ei vaadita asettumaan Jumalan sanan alle sen tutkittavaksi ja armahdettavaksi.

Saa olla kuinka hengessä palava tahansa ja lamppu saa roihuta ilmiliekeissä, kunhan Jeesuksen risti ja sanoma syntien sovituksesta hänen veressään eivät ole uskonelämän keskus.

Tämä on uuden hengellisyyden henki, ja sitä maailmakin hyvin sietää. Mutta se ei ole Jumalan sanan Henki, sillä Pyhä Henki ei vie koskaan ohi sanan ja ristin. Jos näiden ohi mennään, öljy osoittautuu ennen pitkää varastetuksi ja lampun tuli vieraaksi tuleksi Herran alttarilla - näytti se palavan kuinka hyvin tahansa.

Sanon pitkän aamenen edelliseen! Olen mieluummin ilman sellaista hengellistä "voimaa", jonka alkuperästä olen epävarma kuin menen ohi Jeesuksen, sillä Jeesuksessa on kaikki, mitä ihminen pelastuakseen tarvitsee.  Tätä julisti Paavalikin, 1 Kor 2. luvussa:

Niinpä, kun minä tulin teidän tykönne, veljet, en tullut puheen tai viisauden loistolla teille Jumalan todistusta julistamaan.
Sillä minä olin päättänyt olla teidän tykönänne tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna.

Ja ollessani teidän tykönänne minä olin heikkouden vallassa ja pelossa ja suuressa vavistuksessa,
ja minun puheeni ja saarnani ei ollut kiehtovia viisauden sanoja, vaan Hengen ja voiman osoittamista,
ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.

Monta muutakin

juttua haluaisin jakaa, mutta teen sen toiste.

Hyvää, siunattua päivää, arvoisa lukijani, tänään!