31.03.2015 - Kummallisia tapoja tutustua!

Eräs kaveri ihmetteli tapojani tutustua uusiin ihmisiin: törmäily uidessani kanssapulikoijiin ja rosvojen kanssa praatailu. Eilen poliisiasemalla oli uusi, mielenkiintoinen kohtaaminen.

Menin kyselemään, onko kotirauhaani rikkonutta heppua näkynyt tai kuulunut muissa kodeissa, mutta ei ollut. Odotellessani aloin jutella mustasilmäisen nuoren miehen kanssa. Vähitellen havaitsin, että hänellä oli sairaalavaatteet yllä ja olemus oli tosiaan aika räjähtänyt.

Poika kertoi, että palattuaan kotiin kerrostaloasuntoon tyttökaverin kanssa he havaitsivat, että kodissa on käynyt varkaita. Postiluukku oli hajotettu, sitä kautta ängetty sisään. Nuoret soittivat poliisin paikalle. 10 minuutin päästä ovikello soikin, poliisit varmaan tulevat. Mitä vielä, sieltä tulikin rosvokopla uudestaan, pieksivät ja heiluttivat puukkoa ansiokkaasti ja vohkivat lisää omaisuutta mukaansa.

Nuorimies

odotti tyttöystävää, oli menossa takaisin sairaalaan, leikkaus edessä jonkun päivän päästä.

Varhaisnuoruus oli mennyt huonossa seurassa, mutta jonkin aikaa elämä oli hymyillyt, paha seura jäänyt. Mutta sitä ei katsottu hyvällä silmällä, että jollakin alkoi pyyhkiä paremmin, ehei, vaan entiset kaverit lähtivät kostamaan ja varkaisiin.

Minäkin kerroin oman syyn poliisiasemalla käyntiini. Lähtiessäni kävin taputtamassa poikaa olalle ja toivotin Jumalan siunausta. Ilmaisin tyytyväisyyteni, että hän on jättänyt nuoruuden hölmöilyt taakseen. Nuorimies vaikutti iloiselta toivotuksistani.

Luin jostain lehdestä,

että nuorehko mies oli löytänyt elämälleen uutta suuntaa, kun oli alkanut kasvattaa paprikoita. Ohessa oli ryyppäily jäänyt ja muut paheet, kun oli niin mukava seurata kasvun ihmeitä ja omien kätten työn jälkiä. Tuollaista on ilo lukea! Kunpa hän vielä löytäisi pelastuksen Jeesuksessa.

Kurkku on kipeä,

mutta aamulla eräs seurakuntalaisemme, lääkäri, tulee tarkistamaan keuhkojeni tilan. Olenpa kiitollinen siitä! Tänäänkin olen pääasiassa pyörinyt kotona. Pojan kävin kyytimässä kotiinsa, kun hänellä ei ollut autoa käytössä. Sairaalaan soitin, kun Arin veli oli siellä Arin luona ja sain jutella ja kertoa kuulumisia.

Samettiruusuja kylvin lisää. Saapa nähdä, miten paljon niitä lopulta on, jos kaikki siemenet itävät! No, paljon kanssa aina pärjää, neuvoi äiti aikoinaan.

Aika mennä nukkumaan,

sillä viime yönä en kyennyt montakaan tuntia nukkumaan kurkkukivun takia. Mutta niin on ollut voimat tähänkin päivään, kuten Herra lupaa.

Hyvää yötä, Jeesus myötä, hyvä lukijani!