Kategoriat: Ajankohtaista

Pari päivää vertaistukea maistelemassa ja kokemuksia jakamassa Keski-Suomessa. Mennessä sähläsin vain yhdessä risteyksessä, vaikka koko menomatkan arvelin olevani harhateillä. Ehkä Lapissa tai jossain, sillä maisemat olivat mäkisiä ja asutusta en nähnyt paljon ollenkaan! Mäetkin sellaisia, että juuri ja juuri uskalsin autolla ne ajaa alas ilman että huimasi. Järviä oli paljon, kesällä varmasti upeat näköalat!

Sekä meno- että paluumatkalla näin saman keltatakkisen miehen koiransa kanssa lenkillä erään kylän kohdalla.

Keijuilla on samettinen pöytäliina!

Perillä minua odotti

pariskunta, jonka kanssa emme ole tavanneet aiemmin. Lähtiessäni rukoilin Mooseksen tavoin, että elleivät, Herra, sinun kasvosi käy minun edelläni, en tahdo lähteä tälle matkalle ja että tahdon mennä Jumalan siunaus mukanani.

Näin myös tapahtui. Menin omat kädet tyhjinä, mutta Herra ne täytti ja palasin vielä rikkaampana takaisin! Herra on uskollinen, hän antaa aarteet pimeän peitosta ja kalleudet kätköistään. Emme voi mitään ottaa ellei hän anna. Usein hänen lahjansa ovat myös ikävän näköisissä paketeissa emmekä tahtoisi niitä. Mutta avattaessa saamme kokea ihmeellisiä asioita.

Vietimme rouvan kanssa aikaa pitkällä lenkillä, avannossa, saunomassa sekä retkellä heidän lastenlastensa kanssa. Iltasella katsoin jännittävän Topi ja Tessu -videon posket yhtä punaisina kuin lapsillakin päivän ulkoilusta.

Kylmä tuuli ei retkeilyä estä! Lapset leikkivät vielä jäällä!

Jaoimme

asioita, syviä ja kipeitä ja vähemmän kipeitä ja naurattavia. Vertailimme ja löysimme yhtäläisyyttä ja eroavuutta elämänkulussamme. Saimme pitkäksi aikaa ajatuksia mietittäväksi.

Sain nukkua

huoneessa, joka on ollut muinoin apulaisen huone. Oma eteinen ja oma vessa sekä parveke. Ylellistä. Talossa lienee taannoin asunut iso pohatta palveluskuntineen.

Muutenkin koti oli viehättävä kuten maisemakin: takapihalla nautimme aamukahvit ja tähyilimme järvelle, joka on kivenheiton päässä. Se oli vielä jäässä, joten siinä emme voineet uida. Sää oli kohtalaisen hyytävä kaiken kaikkiaan.

Lagus opettaa:

 Vielä on edessäsi taistelu omaa juonittelevaa järkeäsi vastaan. Sinun on oltava joka hetki valmiina hylkäämään töittesi ansiot - - tuntemisen ja tuntemattomuuden, halun ja haluttomuuden, kylmyyden ja palavuuden. Ole sen vuoksi rohkea kaikessa, mikä sinua kohtaa, ja valvo tarkasti jokapäiväistä elämääsi. - - torkkumisella on vakavat seuraukset.

Harjoita tätä ja opeta muille, että evankeliumista tulisi sinulle elävä ravinto, jota myös jaat kaikille, jotka tahtovat ottaa sen vastaan. (1853) -s. 195,196, kpl 124.

Ruisleipää ja ryynimakkaraa.
 
Musiikki voi johdattaa taivaallisiin, parhaimmillaan!

 Matkan antimia vielä

Yksi kohokohta reissussani oli pistäytyminen paikallisessa kirkossa tapaamassa kanttoria, jo eläkkeellä olevaa rouvaa. Hän soitti ja minä kuuntelin. Ja sitten minäkin sain soittaa! En ole koskaan soittanut oikeita urkuja. Se oli mahtavaa, vaikkakin vaikeaa minulle.

Mutta oli taivashetki,

kun soitin virren 345, joka on tämänhetkisiä lempivirsiäni ja me lauloimme sitä yhdessä. Kyyneleet nousivat silmiini, enkelitkin taisivat olla paikalla:


1.
Jo mahtaisimme yötä ja päivääkin kiittää
Jumalan suurta hyvyyttä,
jo mahtaisimme yötä ja päivääkin kiittää
Jumalan suurta hyvyyttä,
että saisimme taivaassa häitä viettää
Karitsan suuressa salissa,
että saisimme taivaassa häitä viettää
Karitsan suuressa salissa.

2.
Oi rakkaus suuri, oi ääretön armo,
kun saan olla morsian Jeesuksen,
oi rakkaus suuri, oi ääretön armo,
kun saan olla morsian Jeesuksen,
ja siinä on kyllin, kun Jeesus on mulla,
ääretön armo ja rakkaus,
ja siinä on kyllin, kun Jeesus on mulla,
ääretön armo ja rakkaus.

  

Suomalainen 1863. Virsikirjaan 1986.

 

Kuuntelin paluumatkalla

espanjaa monta kappaletta. Raamatun Sananlaskutkin ehdin melkein kaikki kuunnella. Minulla oli siis hyvää matkaseuraa.

Ajoin suoraan sairaalaan, menin kertomaan Arille kuulumisia. Soitin väliltä hoitajalle, niin että Ari oli jo tuolissaan istumassa mennessäni. Tunnen entistä enemmän kiitollisuutta Arista!

Siunattua loppuviikkoa, arvoisa lukijani!

Ystäväkodissa kukkivat kaktukset...
...ja kliivia!