11.03.2015 - Uusia tuulia

Illalla muka kirjoitin, mutta olin niin väsynyt, että hukkasin jutun jonnekin. Ei haittaa, koska itsekään en oikein ymmärtänyt, mitä tarinani tarkoitti. Nyt uusin voimin sulkakynää heiluttamaan.

Nukkuminen

on sujunut kohtalaisen hyvin, vaikka rosmoesteen ole laittanut kylläkin, ihan vaan henkiseksi tuekseni. Järjellä ajatellen en pelkää nukahtaa enkä nukkua, mutta tunnemaailma on häilyvämpi. Vähän päästäni pyörällä olen kuitenkin, sillä shokin varmasti sain yöllisen vieraan käynnistä.

Eilisaamuna

tuli uupumus, mutta se meni ohi iltapäivään mennessä. Sääkin oli onneksi sateinen ja ikävä, joten kaikessa rauhassa tein vain sisähommia, toisin sanoen en mitään erityistä.

Yhden keittiökaapin

olen muuten järjestänyt! Heitin pois monta vanhaa irtoteepussia, jotka olivat menneet vanhaksi. Tilaa tulee ihmeesti, kun vaan pussit ovat ojennuksessa.

Leipätaikina

on taas liinan alla patterin vieressä kohoamassa, illalla aloitin nostatuksen. Kokeilen taas pelkällä leipäjuurella saada leipää aikaan, en siis lisännyt hiivaa. Minusta taikina kupli komeasti, ja kun lisäsin vielä ruokalusikallisen siirappia, niin toivon, että leipomus onnistuu! Ehkä illalla pääsen leipomaan (nyt on iltapäivä).

Huvilakausi avattu!

Joka kevät vereni vetää luontoretkelle. Makkaraa paistamaan, termospullokahvia juomaan ja tulta pitämään, jonnekin vaan ulos ja valoon! Nyt sitten onkin jotain ihan uutta tekeillä. Olen siirtymässä kesäkaudeksi enemmän tai vähemmän huvilaa asuttamaan. Se ei ole omani, mutta voin asua siellä. Olin siis katsomassa paikkaa ja tuntuu, että vuosikausien rukouksiin on vastattu enemmän kuin ymmärränkään.

Aika näyttää, millainen kesästä tulee, mutta rukoilen, että Jumala siunaa lähtemiseni ja tulemiseni, olemiseni ja tekemiseni. Herra yksin tietää, miksi hän juuri nyt avasi tämän oven ja mahdollisuuden. Syksyllä olen viisaampi. Sen tiedän, että Jumalan suunnitelmat ovat täydelliset ja ihmeelliset.

Etanajuoksu

sujuu kohtalaisen mukavasti, siinä ei tömistys kai aiheuta tärinää pohkeeseen. Tämä on maalaisjärjen ajatelma. Juoksen siis niin hitaasti kuin osaan ja yritän estää itseäni kiihdyttämästä vauhtia yhtään. Näin olen eilen ja tänään kipittänyt avannolle ja takaisin. Tällainen JUOKSU on minusta mielekästä: on selkeä päämäärä, joka on avanto ja sen jälkeen koti. Ei siis turhaa vouhkailua päämäärättömästi.

En tarkoita, että juoksu olisi sitä, jos käy lenkillä ilman, että päämääränä on esimerkiksi avanto. Jokaisen on löydettävä oma tapansa liikkua, ja minä tässä vain etsin omaani ja hion tyyliä, jos niin voi sanoa.

Poskia kuumottaa,

sillä olen ollut paljon ulkona tänään. Päivä on mitä ihanin, aurinkoista ja keväistä. Tänään olisi uimahallipäiväkin, luultavasti menen vielä sinne tai sitten käyn Arin luona. En ole vielä päättänyt.

Lagus opettaa tänään meitä:

Älä anna alituisen oman huonoutesi pelottaa itseäsi. Älä mitenkään vaadi itseltäsi uskollisuutta, kestävyyttä, elämää ja voimaa, vaan pyydä sen sijaan elämän Herralta, että hän ottaisi sinut parannuksen tielle ja antaisi sinulle, mitä tarvitset.

Asetu näin Herran eteen joka hetki, joskin hitaus, haluttomuus ja synti tahtoisivat estää sinua siitä. Tarvitset aina apua. Itselläsi ei ole mitään. Senpä tähden on sinun katsottava ainoastaan Kristukseen ja pyydettävä kaikkea häneltä, joka tuntee hyvin heikkoutesi ja jolla on suurempi halu auttaa sinua kuin sinulla saada apua. -s 177, klp 110.

Jos tapahtuu jotain mykistävää,

säikäyttävää tai ahdistavaa, kummasti Raamatun sana alkaa aueta. Normiaikana luen sitä niin kuin ruokaakin syön monesti ajattelematta, onko se erityisen hyvää vai millaista se on. Mutta nälkäiselle maistuu ruoka erityisen maukkaalta, hengellisesti köyhälle avautuu Jumalan sana ja puhuttelee. Minulle maistuu nyt esimerkiksi 1 Tess 5. luku, josta olen alleviivannut joitakin kohtia:

Aikamääristä teille ei tarvitse kirjoittaa, veljet, sillä te tiedätte itse aivan hyvin, että Herran päivä tulee kuin varas yöllä.Juuri kun ihmiset sanovat: "Kaikki on hyvin, ei mitään hätää", tuho kohtaa heidät äkkiarvaamatta niin kuin synnytyspoltot raskaana olevan naisen, eivätkä he pääse pakoon.

Mutta te, ystävät, ette elä pimeydessä, eikä tuo päivä pääse yllättämään teitä kuin varas. Te kaikki olette valon ja päivän lapsia. Me emme kuulu yölle emmekä pimeydelle. Emme siis saa nukkua niin kuin muut, vaan meidän on valvottava ja pysyttävä raittiina. Ne, jotka nukkuvat, nukkuvat yöllä; ne, jotka juovat, ovat juovuksissa yöllä.

Mutta meidän, jotka kuulumme päivälle, on pysyttävä raittiina: meidän on pukeuduttava uskon ja rakkauden haarniskaan ja otettava kypäräksemme pelastuksen toivo. Jumala ei ole tarkoittanut, että saisimme osaksemme vihan vaan että pelastuisimmeHerramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Kristus on kuollut puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan, olimmepa valveilla tai kuoleman unessa. Rohkaiskaa ja vahvistakaa siis toinen toistanne, ja niinhän te teettekin.

Iloista päivää ja hyvää mieltä, arvoisa lukijani!