09.03.2015 - Lapsen kaltaisena

Tunnen itseni onnelliseksi ja tyytyväiseksi. Näen rukousvastauksia läjäpäin. Jeesus kehottikin olemaan lapsenkaltainen, sillä vain sellaiset pääsevät taivaaseen. He luottavat täysin ja varauksetta, eivät epäile. Toissayön ryöstöyrityskin kääntyi lopulta Jumalan ihmeeksi, vaikka saikin minussa kauhua aikaan!

Ryöstöä suunnitellut poikaparka on jonkun äidin lapsi, joka on hukassa. Hän tarvitsee rukousta ja pelastusta. Ehkäpä hänet sen takia lähetettiin juuri minun kotiini? Hän kuuli sen ainoan nimen, jossa ihminen voi pelastua: Jeesuksen nimen. Jeesus tekee hänessä työtään ja odotan jo, että kerran taivaassa hän tulee sanomaan, että olipa hyvä juttu, että sanoit siitä Jeesuksesta: sillä lailla aloin etsiä häntä ja Hän sai löytää minut!

Enhän oikeastaan muuta puhunut hänen kanssaan kuin Jeesuksen nimessä käskin ulos, mutta kaikki muu olisikin ollut liikaa. Mitäpäs auttavat ihmisen höpinät tosihetkellä, eivät yhtään mitään. Mutta Jumalan sanaa vastaan ei voi paholainenkaan mitään, sillä se on vain Jumalan kahlekoira, jota toimii niissä rajoissa, mitkä Jumala sallii.

Me aikuiset järkeilemme ja tiedämme liikaa. Sen sijaan meidän tulisi heittäytyä. Liekö kyse siitä flow:sta, josta nykyään kuulee puhuttavan, mitä se sitten onkaan.

Viime yönä

nukuin melkein kohtalaisesti. Luimistelin tietysti vuoteesta, näkyykö huppumiestä ovella seisomassa. Lopulta käännyin mahalleni ja ajattelin, että iskeköön mokoma rosvo puukolla selkään, jos tahtoo. Minkäs minä sille voin, jos Jumala sen sallii. Loppuyön nukuin makeasti.

Rukousvastaus

tänäänkin. Menin aamulla leikkausta edeltävään tarkastukseen sairaalaan. Olin varannut metrin pinon romaaneja toipumislomaani ajatellen. Mutta ne osat, jotka minussa oli tarkoitus poistaa kelvottomiksi käyneinä, olivatkin entisellään. Ei ollut mitään poistettavaa.

Tilannetta tarkkaillaan

myöhemmin, mutta tässä vaiheessa saan vaan lukea romaanini toipumalla pelkästä rosvon aiheuttamasta sydämentykytyksestä.

Olen äimänkäkenä,

sillä eräs ystävä kertoi rukoilleensa viime yönä monesti puolestani tietämättä mistä on kyse. Toinen kertoi, että hän koki yöllä rukoillessaan, että näin kävisi, ja sen takia tämä oli hänelle rukousvahvistus. Hän kertoi, ettei ollut hänenkään sitä helppoa uskoa saati kertoa minulle, ettei sinussa mitään leikattavaa ole. Aralla tunnolla elävä ihminen ei mielellään anna heppoisesti lupauksia paranemisesta ja se on aivan oikein.

Kipaisin avannolla,

ja sain ehkä vähän kylmää, sillä olin muissa maailmoissa sairaalasta uimaan kävellessäni ja tuuli oli kolea. Minulla oli vaatteitakin liian vähän säähän nähden. Senpä takia juoksin osan matkaa.

Taloyhtiön

toimistoon menin seuraavaksi. Kerroin koko yöllisen stoorini ja sain lupauksen oviketjujen asettamisesta. Eilen päivällä tein sähköisesti rikosilmoituksen. Jos heppu jatkaa yöllisiä pyrintöjään, on hyvä, että hänet saadaan kiinni.

Arin luo

menin autolla, sillä vein sen pojallemme lainaksi ja lenkkeilin kotiin myöhemmin. Olimme päiväsalissa. Ari oli väsynyt, heppoisessa kunnossa, vaikkakaan ei kovin limainen. Kuuntelimme Raamattua päiväsalissa. Minä virkkasin, join kahvia ja Ari nukkui osan aikaa. Kerroin hänelle tietysti kuulumiset, mutta hän ei jaksanut kovasti ottaa kantaa mihinkään.

Pastori oli käynyt eilen Arin kanssa viettämässä messua ehtoollisineen ennen kuin tuli viideksi Kirjastonkatu 5:een. Tai tuli hän jo ennemmin, sillä hän pitää seurakuntamme 8 vuotta täyttäneelle ehtoolliskoulua, jonka käytyään tämä saa osallistua ehtoolliselle vanhempiensa kanssa.

Lagus

kirjoitti jo 1850-luvulla asiasta, joka on aina vain ajankohtaisempi:

Älä ihmettele, että totuuden ystävät harvenemistaan harvenevat ja valhe vain yhä lisääntyy. Tie on kaita, joka vie elämään. Harvat sen löytävät ja kulkevat sitä. Oikea joukko ympärilläsi harvenee, lankeaa ja eksyy penseyden, suruttomuuden ja epäuskon tähden.

Kaita tie pistävine orjantappuroineen ja alituiseni pyrkimisineen Kristuksen voittamiseksi ja hänessä elämiseksi tuntuu monesta vaivalloiselta. Kun he etsivät kevyempää ja järjelle mukavampaa tietä, niin muista, miten kävi elämän Herralle, - - .

Älköön meitä ihmetyttäkö tai tehkö alakuloiseksi se, mitä meidän päivinämme ja meidän silmiemme edessä tapahtuu.Taivaan leipä, Jeesus Kristus, ei maistu ihmisille. He tahtovat päästä riippumattomiksi Jumalan Pojasta, ja sen tähden heidän täytyy hylätä hengellinen köyhyys, alituinen jano ja nälkä ym. kauan sitten opittuina asioina. -s. 176, klp109.

Messussa eilen

oli väkeä keskimääräistä enemmän. Se oli tietysti mukavaa ja minä kanttorin ominaisuudessa tein parhaani. Perusvirret menivät kohtalaisesti, mutta liturgiat välillä miten sattuu. Uskomatonta on sekin, miten voi unohtaa soittaessaan, onko jo soittanut alkuosan, joka pitää kerrata vai ei. Oliko se viime säkeistö, jossa sen kertasin, vai tämä? Ja säkeistöjen määrässä on mahdotonta olla kartalla tällaisen aloittelijan. Välillä lopetin soittamisen ja seurakunta katsoi hölmistyneenä, sillä vielä oli laulamatta yksi säkeistö. Turha puhuakaan, että pystyisin laulamaan samalla, kun soitan.

Pastori

piti erinomaisen saarnan ja jotain siitä sain haaviini minäkin, vaikka minun oli vaikea keskittyä kuuntelemaan mitään. Markus Pöyry kertoi tarinan pastorista, jonka sydämen asiana oli erityisesti kaksi seurakuntalaista, jotka eivät tehneet parannusta ahneudestaan, vaikka pastori rukoili ja nuhtelikin miehiä moneen otteeseen.

Kun pastori sitten oli kuolinvuoteellaan, hän kutsutti edellä mainitut miehet vuoteensa viereen pitääkseen heitä kumpaakin kädestä kuolemansa hetkellä. Miehet tätä ihmettelivät. Kun sinä niin kovasti meitä aina haukuit ja moitit meidän elämäämme, he kummastelivat. Kuoleva pastori ei jaksanut enää silmiään avata, piti vain miehiä kädestä ja sanoi:

- On niin siunattua kuolla samalla tavalla kuin Herrammekin. Hänelläkin oli ryöväri kummallakin puolellaan.

Venyttely

juoksun tai liikkumisen jälkeen on tosi tärkeää. Olen vain laiska tekemään sitä. Nyt olen keksinyt keinon, miten homma hoituu. Kuuntelen Petri Hiltusen saarnoja, jotka ovat yleensä 15-25 minuutin mittaisia. Hän puhuu tasaisesti ja harvakseen ja asiaa. Näin venyttely sujuu mielekkäästi! Suosittelen kokeilemaan. Herätyskellosta katson aikaa ja teen noin minuutin kutakin venytystä.

Esra Elovainio

on tänään mielessäni. Kyseessä on lasten sarjakuva, jota luin aikoinaan lapsillemme. Siitä on erityisesti jäänyt mieleen kuva, jossa Esra veisaa Jumala ompi linnamme -virttä, kun köröttelee vankkureilla kohti Afrikan lähetyskenttäänsä. Hänen edessään on jos mitä vaaroja ja uhkatekijöitä, mutta Esra ei edes huomaa niitä, sillä Jumalan varjelus on hänen yllään.

Tämän lohdullisen kuvan omistan itsellenikin uskossa, että näin Jumala on suojellut ja suojelee vastakin minua ja rakkaitani. Näin hän tekee jokaiselle, joka

turvaa häneen kaikesta sydämestään eikä luota omaan ymmärrykseensä!

Siunausta alkaneeseen viikkoosi, arvoisa lukijani! Herra olkoon sinun ja rakkaittesi kanssa ja täyttäköön kaikki pyyntösi ja rukouksesi.