26.02.2015 - Tavallinen arkipäivä

Jumala johdattaa joka päivä. Toisinaan sen oikein huomaa, yleensä ei. Tänään huomasin, sillä osuin kaupassa ensi kertaa yhteen hyvän ystävän kanssa, joka ei juuri koskaan käy kyseisessä kaupassa. Juttelimme hyllyjen välissä hetken. Kun painelin jo kaukana, hän huusi perääni ja kysyi ehdimmekö kahville.

Mikä ettemme olisi ehtineet. Löysimme läheltä paikan, jonne pääsee myös apuvälineiden kanssa ja eiköhän vaan sielläkin ollut tarjouspäivä kuten eilen kirpparilla!

Muutamalla eurolla nautimme hampurilaiset kahvin kanssa ja pidimmepä vielä rukoushetkenkin, koska paikka oli rauhallinen sillä hetkellä. Olipa se riemullinen lepohetki arjen tohinassa.

Käsitöitä

olen vääntänyt innoissani, kun löysin kirpparilta niin runsaasti materiaalia.

Kuvassa olevan pitsiliinan ostin pitsin takia. Se on käsinvirkattu. Kotona huomasin, että pyörylätyynynihän olisi kaivannut myös jotain päällistä, koska se on kulunut melkein puhki. Yllättäen kyseinen pitsiliina sopi kuin nakutettu pyörylän ympäri. Ompelin vain pitsit yhteen.

Leipäpaistin

söin eilen loppuun, tänään oli tehtävä uutta sapuskaa. Keitin makaroonia, paistettua jauhelihaa sekaan, paahdettua sipulia vielä ja lopuksi vahvaa koskenlaskijajuustoa pari siivua.

Luulin sammuttaneeni levyn, mutta se oli luuloa vaan, joten murheekseni mössö oli tarttunut kattilan pohjaan.

Mutta jotta lukijani ei kuvittelisi, että aina poltan ruokani pohjaan, tiedoksi eräs asia. Leipäpaistikin tarttui pohjaan sitä tehdessäni, mutta kun se sai muhia rauhassa kannen alla, se olikin irronnut kattilasta!

Lagus vaikutti Ylivieskassa

 ja sivusi kirjeessään myös kotipitäjääni Nivalaa, ei tosin  mairittelevalla tavalla, joskin herätystä siellä syntyi:

 Umpisokeassa Nivalan pitäjässä on tapahtunut suuria ja mahtavia liikkeitä   Malmbergin Herrassa tekemän työn kautta. Aina on parempi työskennellä aivan tyhjien keskuudessa kuin niiden, jotka vuosien kuluessa ovat koonneet itselleen vahingollista omaa vanhurskautta. -s. 125.

Lagus kirjoittaa, että tuohon aikaan ollaan aikeissa toimittaa suomen- ja ruotsinkielistä hengellistä sanomalehteä, johon pyydetään aputoimittajiksi oikeamielisiä pappeja. Aikeessa ovat mukana Joh. Fredr. Bergh sekä Henrik Renqvist, josta Lagus kertoo:

Renqvist on krisitillisyytensä tähden ollut kovin vainottu: virasta erotettu ja syytetty. Ne hänen kristilliset kirjoitelmansa, jotka olen nähnyt, ovat olleet perusteellisia ja rakentavia. Niitä on monta. Minun käsittääkseni olisi tuollainen sanomalehti hyvin tarpeellinen sekä opettajille että sanankuulijoille, sekä nukkuville että valvoville.

Antakaamme sen vuoksi Jumalan armon herättää meissä oleva voima, jotta edistäisimme hyvää tarkoitusta! Vaikka valomme on vähäinen ja voimamme heikot, niin katsokaamme Herraan. Hän antaa meille armoa ja voimaa toimiaksemme Jeesuksen armovaltakunnan levittämiseksi maailmassa. -s.124.

Virkkaamista

Pitkästä liinasta tulee kahteen farkkutyynyyni päälliset. Vihreä ei ole lempivärini, pidän enemmän perusväreistä, mutta näin keväällä näköjään tulen värivilliksi! Vihreä on elämän väri, ainakin niin kuvittelen.

Tuon verhon suhteen olin vähän kahta mieltä, mutta nyt ikkunassa se on aika hauska.

Keltainenkaan ei ole ollut mielivärejäni, mutta siitä huolimatta olen hankkinut monta keltaista verhoa ja liinaakin. Luulenko vaan, etten tykkää, mutta salaa tykkään kuitenkin?

Kuuntelin espanjaa

virkatessani. Tällä viikolla ei ole tuntia, kun on talviloman aika. Ystävä soitti, vaihdettiin kuulumisia. Venyttelin ja kuuntelin Petri Hiltusen uusimman saarnan, jossa hän selvitti mielenkiintoisesti, minkä takia Aatami ja Eeva vasta syntiä tehtyään huomasivat olevansa alasti. Löytyy lhpk.fi -sivulta. Venyttelin, koska olin ollut avannolla, juossut sinne suurimman osan matkaa ja vähän kaupungillakin.

Pari korttia

tein ja kirjoitin, samalla kun kuuntelin jotain. Vein kortit postiin. Juoksin koko matkan postilaatikolle, 2,5 minuuttia. Ei ole kaukana laatikko!

Paluumatkalla poikkesin vanhoja ystäviä tapaamaan, ihan vain ovella. He ovat sairastaneet, mutta nyt katsoivat innoissaan urheilua. En jäänyt heitä häiritsemään, vaan tervehdykset vaihdettuamme kipaisin kotiin.

Illalla menen

paistamaan vohveleita nuorille. Kuulun ns. Vaeltaviin vanhempiin, joka olen vaellellut vaan yksikseni tekemättä mitään em. ryhmän eteen. Nyt lupasin mennä Ristikalle paistohommiin. Toivottavasti ilta menee mukavasti. Saa huokailla tai jopa rukoilla!

Jumalan siunausta sinulle, arvoisa lukijani!