24.02.2015 - Mikä päivä, mikä maa!

Näin unta. Herätessäni piti kauan miettiä, tapahtuiko murhayritys todella vai mistä oli kyse. Ja mikä ihmeen päivä tänään on? Unien maailmasta kestää hiukan palata todellisuuteen.

Lagus kertoo eräässä kirjeessään, että hänen seurakunnassaan ovat ihmiset alkaneet tulla synnintuntoon. Irstailijat ja väkivaltaiset miehet ovat Jumalan armosta tulleet syntisiksi. Mutta sehän ei passaa. Meteli nousee niiden keskuudessa, jotka eivät etsi Herraa.

Lagus kirjoittaa:

-- pitävät lahkolaisena, vääränä opettajana - - eikä pilkkanimistä tule loppua. - - perkele ja maailma tuntevat korviansa polttavan, kun ne ovat nähneet muutamien ihmisten sanovan jäähyväiset ja kääntävän selkänsä niille. -s. 116, kpl 75.

Leipäpaistia

tänä päivänä lounaaksi. Teki mieli soittaa äidille ja varmistaa, miten hän sitä aina tekikään, kun olin pieni. Mutta en soita, yritän osata itse. Kuivia ruisleivän paloja liotin vedessä yön yli ja lisäsin keitokseen vielä viimeksi leipomani leivän paloja. Paistinpannussa tirisee sianlihaa. Suolaa vaan ja sekoitan lihat leipiin.

Hmmh. Ikävä kyllä, huomasin leipien palaneen kattilan pohjaan kiinni, mutta onneksi koko satsi ei ole pohjassa kiinni. Ehkä olisi pitänyt olla nestettä enemmän tai sekoitella hiukan.

Tytär ja Manda tulevat piakkoin kylään mummolaan! Tästä tulee varmasti mukava päivä.

Vähäsarjaa

on myös siteerattava, sillä päivän teksti puhuu jälleen ajankohtaisesta asiasta:

Vaikka ruumiini ja sieluni nääntyy, Jumala on kallioni, minun osani iankaikkisesti. -Ps 73:26

Ne, jotka lupaavat tosissaan uskoville ja oikein rukoileville taivaat jo maan päällä, eivät tiedä, mitä tekevät. He leikkivät ihmisten autuudella ja saattavat heidät ahdingoista pahimpaan.

Jos luottamus Jumalan armoon ja hyvää tahtoon menetetään elämän kipeimmissä koetuksissa sairauksien keskellä, on se pahin mahdollinen katastrofi. - Olisivat siis hiljaa väärien lupauksien lupailijat! Taipuisivat Vapahtajan väkevän katseen alle ja tunnustaisivat ylpeytensä.

Sillä armo on totta erityisesti silloin, kun meidän ruumiimme ja sielumme nääntyy, kun meillä ei ole ketään muuta auttajaa kuin Jeesus Kristus. Hän nostaa sairaan lampaansa vahvoille olkapäilleen. Hän antaa suojan ja turvan ja uskon levon. Heikko saa olla Paimentaan kaikkein lähimpänä. -Lupaus Kantaa, Juha Vähäsarja, 24. helmikuuta

Aamen, sanon tuohon kokemuksen vankalla rintaäänellä!

Paljon kuulee epäraittiita opetuksia

siitä, että jos annat Jumalalle kympin, saat takaisin tonnin, koska Jumala lupaa antaa satakertaisesti takaisin. Niin lupaa, hyvä ystävä, mutta palkanmaksun aika on vasta taivaassa. Täällä me olemme matkalla, kuljemme rämeiköissä ja kapeita pitkospuita.

Mutta ne, jotka luottavat Jeesukseen elämässään, saavat palkkansa tämän elämän jälkeen. Emme vaella näkemisessä vaan uskomisessa. Valheelliset lupaukset katkeroittavat elämän, mutta Jumala ei valehtele. Me vain usein pistämme hänen suuhunsa sanoja, joita Hän ei ole koskaan puhunut. On kaivauduttava ytimeen.

Ydin on se,

että Jeesus kärsi ja kuoli syntiemme tähden. Meillä on sama tie. Jos kuljemme hänen perässään, ei maailma meille riemulauluja laula, päinvastoin. Jos emme koskaan joudu ivan tai syrjinnän kohteeksi sen takia, että uskomme Jeesukseen, voimme miettiä, millainen uskomme on. Onko se omatekemäämme, joka ei kestä Jumalan edessä? Onko Jumalamme sellainen, joka hyväksyy kaiken, rakastaa kaikkea, mitä teemme?

Jumala vihaa syntiä, mutta rakastaa syntistä ihmistä. Muunlaisia ihmisiä ei olekaan kuin syntisiä. Niin kauan kuin emme mielestämme ole tehneet mitään syntiä tai pahaa, tai ainakaan sellaista, että Jumala meidät tuomitsisi, emme tiedä synnistä mitään. Minäkin ajattelin aikonaan, että teen parhaani ja Jumala korjaa loput. Tuo on syntisen ihmisen käsitys, kunnes hän tulee synnintuntoon ja käsittää tilansa.

Jumala on tehnyt jo kaiken, kun Jeesus sovitti minut Jumalan kanssa. Hän teki sen, koska olen läpeensä syntinen. Syntiinlankeemuksessa ihmisestä tuli syntinen, joka tarvitsee sovituksen, että tulisi puhtaaksi. En kykene itseäni parantamaan enkä pelastamaan. En vain tee syntiä, vaan olen syntinen. Sitä eivät parhaatkaan tekemiseni ja uskonnolliset touhuni sovita.

Jeesus tuli parantamaan sairaita, syntisairaita. Terveet eivät tarvitse parantajaa, koska he eivät tarvitse mielestään mitään. Täytyy tuntea tilansa, sairautensa, syntinsä, ennen kuin voi huutaa Jumalaa avuksi. Hän tulee ja osoittaa Jesukseen. Hänessä on lääke syntiselle.

Keskiäkäiset naiset

kokoontuvat illansuussa ja minä menen mukaan, koska kuulun ryhmään. Meillä on hyvä keskusteluporukka. Illemmalla on sitten MS-yhdistyksen tapaaminen, jonne aion myös kävellä, jos kynnelle kykenen. En ole ehtinyt koko talvena mukaan, mutta tänään haluaisin mennä.

Mukavaa päivää, arvoisa lukijani!