22.02.2015 - Sunnuntairauhaa

Mielenkiintoista, uutta ajateltavaa Aabrahamin rikkauksista. Kuuntelin 1 Moos 13 luvun opetusta (Markus Pöyry). Aabraham oli saanut isot karjansa faraolta, joka maksoi hyvitystä, kun oli pitänyt Aabrahamin vaimoa hovissaan. Saara joutui suureen vaaraan miehensä itsekkyyden takia. Aabraham käyttäytyi epämiehekkäästi: pelkäsi omaa nahkaansa ja lähetti vaimonsa suden suuhun.

Vääryydellä saatu omaisuus koitui riidan aiheeksi myöhemmin, kun Lootin ja Aabrahamin palvelijat alkoivat tapella ja miesten piti lähteä eri suuntiin.

Kuitenkin Aabraham oli oppinut jotain.

Egyptissä hän ei rakentanut Herralle alttaria kertaakaan: piti uskonsa vakan alla. Palattuun takaisin Beeteliin hän näki alttarinsa olevan paikoillaan ja uhrasi pitkästä aikaa Herralle.

Tämä kertoo siitä, että Jumalan lupaukset pysyvät: kasteen armoon saa aina palata takaisin. Meidän väärät tiemme eivät tee tyhjäksi Jumalan lupausta. Mutta jos emme palaa Jumalan luo, eivät hänen lupauksensakaan meitä auta, vaan kuolemme jumalattomina.

Aiemmin Aabraham lähetti Saaran surutta faaraon syliin kysymättä Saaran mielipidettä. Aabraham oli nyt muuttunut mies: hän antoi Lootin valita, minne tämä tahtoi asettua, vaikka Aabraham olisi nyt voinut hyvin sanella, mitä hän itse isoine karjoineen tahtoi.

Loot näki silmillään

hedelmällisen maan ja valitsi sen. Niin Eevakin antoi silmiensä näyn johtaa itsensä synnin tekoon! Loot lähestyi lähestymistään Sodomaa, joka oli paheen pesä. Loot itse pelastui myöhemmin, mutta menetti kaiken.

Itse opin tästä sen, että Aabraham luotti Jumalan LUPAUKSEEN: hän saattoi helposti antaa Lootin valita minkä osan vain Kanaaninmaasta, koska Jumala oli sen jo hänelle luvannut. Hän luotti, että Jumala itse vastaa lupauksestaan ja pitää sen, kuten myös teki.

Niin minäkin saan luottaa, että kun Jumala on minulle jotain luvannut, minun ei tarvitse saada hänen lupaustaan toteutumaan, vaan hän tekee sen itse. Minä saan irrottaa, minä saan luovuttaa elämäni hänen haltuunsa. Aamen, niin se on!

Ystävä kävi

hiljattain Israelissa tekemässä monta viikkoa vapaaehtoistyötä. Hän pakkasi Raamattuja Tiberiaassa, Syväntöjen raamattupajassa.

Kaarlo Syväntö meni Israeliin vuonna 1949, kun Jumala kehotti häntä menemään ja nyt työtä jatkavat hänen jo iäkkäät lapsensa. Raamattuja lähetetään ILMAISEKSI ympäri maailmaa kaikille pyytäjille. Siihen työhön Jumala kutsui Syvännön ja sitä hän myös teki. Varat tulivat ja tulevat ihmisiltä, ilman että keneltäkään pyydetään mitään. Ne, joilla Jumala on puhunut ja puhuu, ne antavat omastaan.

Mia Valkeakari on tehnyt erinomaista työtä toimitettuaan tämän uuden kirjan. Siellä kerrotaan mm. että Kaarlon työpöydän takana oli teksti:

Olkoot uhrimme Herralle oikeassa suhteessa tuloihimme, ettei Herran tarvitse pienentää tulojamme oikeaan suhteeseen meidän uhreihimme.

JA:

Puolittainen totteleminen on tottelemattomuutta

SEKÄ:

Kymmenykset tarkoittavat myös aikaa.

Suosittelen tuota kirjaa. Se on tv 7:n kustantama ja sitä voinee tiedustella www.tv7.fi

Ilta on tullut, Luojani,

kiitos siitä, sillä selvisin kanttorinhommista ihmeellisen hyvin! Rukoukset kantoivat, kannustus auttoi. Mietin kyllä, miten osaisin olla nöyrempi: aina kun jokin sointu osui nappiin ja innostuin siitä (lue: ylpistyin, kun osasin ja olin niin hyvä), niin heti seuraavassa kohdassa soitin päin mäntyjä. Unohdin jonkin aamen-aamenen soittaa, mutta se ei hirveästi haitannut ja välillä tosiaan meni väärin, mutta hyvin helpottunut ja iloinen olen!

Minulla on ensi kerralla taas soittovuoro. Hyvä, ehdin vähän päästä jyvälle. Sitä seuraavaksi kerraksi Sebastian on luvannut ottaa vuoron. Olen innoissani ja soitan iloiten ja mielihyvällä. Jälleen yksi iso kiitosaihe!

Pastori-Markus oli käynyt taas Arin luona viettämässä hänen kanssaan ehtoollista ja hyvin Ari oli siellä pärjännyt; ollut kylläkin tavallista limaisempi.

Siunattua alkavaa viikkoa sinulle, hyvä lukijani!

jk. On se eilen tekemäni leipä aivan hyvää. Siitäkin päätellen, että söin sitä aika reippaasti tänä päivänä.