Kategoriat: Ajankohtaista

Pari tuntia kävelyä tänään. Mikäs kävellessä, kun sää on keväinen! Tosin paluumatkalla pitkältä lenkiltä alkoi sataa. Niinpä koetin juosta hölkytellä, ja kyllähän se matka joutui nopeammin. Mutta en minä pitkästi juossut yhtä soittoa.

Kevään laulua!

Rosenius

kirjoittaa tänäänkin tekstissään tuhlaajapojasta. Tämä sai paitsi uuden puvun kotiin palattuaan, myös sormuksen:

Jasormuson Pyhän Hengenpantti siitä, että hän on nyt talossa poikana eikä päiväpalkkalaisena.Kun syntinen luo ensimmäisen uskon katseen Jeesukseen, alkaa armo vaikuttaa, Jos tämä ei ole selvää, ihminen päätyy kohtalokkaasti odottamaan hyviä tuntemuksia ja erityisiä merkkejä unohtaen sanan ja väheksyen sitä.

Tuhlaajapoika - - ei ollut rukoillut - - ei millään tavoin osoittautunut ansiokkaaksi. Ei, hän oli vielä kaukana, kun isä sääli häntä, juoksi häntä vastaan, lankeri hänen kaulaansa ja suuteli häntä. Ja itsestään Jeesus sanoo:

`Minä en heitä ulos sitä joka minun tyköni tulee.` -Rosenius:Yksin armosta, 20.pv.

Päivän lounas,

jos se nyt ketään jaksaa kiinnostaa, oli yhtä kuin eiliseltä jääneet parsat ja jauhelihat. Keitin makarooneja ja lisäsin edellä mainitut sekä pari palaa voimakasta sulatejuustoa ja puolikkaan sipulin. Ja taas tuli niin maukasta ja vielä jäi huomiseksi!

Päivän pöperöt

Soittoharjoittelua

joka päivä. Sunnuntaina minulla on ensimmäisen kerran kanttorivuoro Mikaelin seurakunnassa. Pastori rohkaisi minua sanomalla, että kyse ei ole esiintymisestä vaan jumalanpalveluksesta. Se vähän rauhoittaa.

Mutta hermostunut olen, siitä ei pääse mihinkään. Ehkä rauhoitun sitten, kun olen päästellyt ensimmäisen virren miten sattuu ja pudottanut virsikirjan ja pudonnut itse tuolilta tai vastaavaa. No, se jää nähtäväksi.

Kutsukaa kätilö -ohjelma

on saanut jatkoa. Vesissä silmin sitä äsken katselin. Pian pääsen taas saunaan ja huomenissa kenties menen sairaalaan Aria katsomaan.

Tänään olen pitänyt kotipäivän ja lukenut romaanin sen lisäksi, että kävin uimassa ja kävelemässä pari kertaa. Jätin naisten käsityöillan väliin, sillä hiljaiselo tuntui olevan nyt se, mitä kaipaan.

Itsekseni naureskelin

Eira Pättikankaan kirjan sutkauksille. Tässä yksi:

"Sitä oonki ihimetelly, mikä siinon, jotta oon mä yksin elikkä muiren kans niin aina haisoo." -Jäljet veräjällä -kirja, s.61

Niinpä se pakkaa olemahan, jotta ei muuta ku hyvää viikonloppua vaan, arvoisa lukijania, olit sitten omassa tai muiden seurassa!