19.02.2015 - Täysi päiväohjelma!

Ostin juoksuhousut. Sellaisen polven alle yltävät. On niillä jokin nimikin, taitavat olla caprit. Tarjouksessa olivat, muuten en olisi ostanutkaan.

Kokeilin niitä jo ja mahtuivat ylle. Ei ihme, sillä ostin suurimmat, mitä löysin, niin etteivät ole liian tiukkikset. Mummot saavat olla pehmoja. Saapa nähdä, koska niitä pääsen käyttämään!

Lounaaksi

meinasin keittää makaroonia, mutta löysin jouluksi ostamiani perunoita jääkaapista, joten paistoin ne. Ensin öljyssä pyörittelin, sitten perunankuorrutetta päälle. Paistettua jauhelihaa vähän sekaan. Parsakaali oli ollut jo pari päivää odottamassa keittämistä. Onneksi huomasin sen ennen kuin se ehti kellastua, ja sain siitäkin lisuketta lautaselle ja jäi huomiseksikin.

Kuvassa ei näy jälkiruoka,

joka oli jämät mustikkapiirakasta. Tein sen Elsan ohjeen mukaan:

- 100 g voita vuokaan, sulatin sen siinä. Heitin perään jauhoja 3 dl, ja niihin olin sekoittanut 1 tl soodaa ja 1 dl sokeria. Sekoitin. Sitten olisi pitänyt lisätä 1 dl piimää, mutta laitoin vahingossa mustikat.

No, yritin kaataa mustikat pois, jolloin osa taikinastakin osoitti mieltään ja poistui. Vähän lattialle asti. Uusi yritys: piimä sekaan ja sekoitus. Sitten vasta mustikoita. Lopputulos oli maukas.

Käsitöitä

olen tehnyt jatkuvasti. Kutonut sukkia ja lapasia ja pipoja. Ehkä aloitan sukat taas seuraavaksi, kun juuri prässäsin tähän asti tehdyt. Jospa ensi jouluksi olisi sitten Romanian paketteihin laitettavaa.

Arin luo

menin tänään, vaikka vähän emmin, kun niin väsytti. Olin ollut uimassa aamulla avannolla, käynyt kaupassa ja syönyt ja siinähän jo muka väsähdin. Mutta lähdin kuitenkin, pyörällä tällä kertaa. Jostain syystä pyöräni rämisee ärsyttävästi, niin että soittokellon käyttö on tarpeetonta. Pyydän Petriä katsomaan pyörää, kun hän ehtii.

Iloinen yllätys

oli, että tapasin viimein avantopukuhuoneella rouvasihmisen, josta voisin saada kenties lenkkikaverin! Toivon sitä totisesti, sillä saan kyllä tarpeekseni yksinkin liikkua. Katsotaan, kun kevät etenee, sattuvatko aikataulumme yhteen.

Roseniuksella on asiaa

tämän päivän tekstissä. Hän kertoo tuhlaapojan isästä, joka on kuva Jumalasta itsestään ja sanoo:

Näin on Jeesus itse kuvannut meille, miten Jumala antaa anteeksi. Ei isän sydäntä hellyttänyt pojan kotiinpaluu. Ei, isän sydän oli muuttumaton, täynnä rakkautta ja anteeksiantoa, silloinkin, kun poika oli omilla teillään ja langennut syvälle syntiin. Kaikki oli jo ennakolta kokonaan sovitettu. Mutta poislähteneelle siitä ei ollut mitään hyötyä ennen kuin hän palasi kotiin.

Tämä sanoo meille, että Jumala on tehnyt sovinnon - myös jumalattomien, epäuskoisten ja kääntymättömien kanssa. Jeesus on kerran ottanut pois heidänkin syntinsä. Heillekin kuuluu syntien anteeksiantamus ja juhlapuku Jeesuksessa.

Kristuksen vanhurskauden hohtava, valkoinen puku on kaiken aikaa ollut heitä varten valmiina odottamassa vain sitä, että se otettaisiin vastaan. -C.O. Rosenius: Yksin armosta

Meillä oli taloyhtiökokous

tänään iltamassa. Sen jälkeen ampaisin kirjastoon ja miniän syntymäpäiville. Päivä on ollut aika täysi. Pyykit vielä odottavat pyykkituvassa, että kone vapautuu ja saan vaatteet koneeseen ja myöhemmin kuivumaan.

Kauniita unia arvoisa lukijani!