09.02.2015 - Juhlien jälkeen

Kastejuhla oli eilen, lapsonen käyttäytyi oikein sievästi ja sai kauniin nimen. Koska tyttäreni puhuu lapselleen ruotsia, myös lapsen nimi on ruotsinkielinen: Är vi, ja toinen nimi tarkoittaa Rakastettu! Otapa siitä selvää, ja kerro jos onnistut!

Ristiäisten jälkeen

menin messuun ja sen jälkeen meillä oli Mikaelin srk:ssa hallituksen kokous, joka kesti pari tuntia. Olin sen jälkeen muhennosta, noin kuvaannollisesti. Aivan tööt, kaput, seis.

Tämä päivä

on mennyt kunnon palauttamisessa. Valvoin viiteen, uni ei vain suostunut tulemaan. Romaanikin piti saada luetuksi ja sainkin.

Kun minulla on paljon kohtaamisia, runsaasti ihmisiä ympärillä, en pysty lepäämään sen jälkeen ennen kuin nollaan pääni. Se tapahtuu lukemalla jotain tai lenkkeilemällä. Viime yön siis luin.

Aamulla jaksoin hyvin herätä puoli yhdeksältä. Jospa uni tänään tulisi etsimättä.

Avannolle

menin aamutoimien jälkeen. Liukastelin, vaikka minulla oli piikit kenkien pohjassa. Uutta lunta oli satanut ohut kerros jäisten kävelyteiden pintaan, joten piikitkään eivät oikein topanneet. En sentään kaatunut.

Sää oli hyvin keväinen

koko päivän. Iltapäivällä olin pari tuntia Walkers-kahvilassa. Tapasin entisen hoitotyttöni 10 vuoden takaa ja meillä oli mukava porinahetki. Sen jälkeen tein tunnin kävely- ja bongausreissun. Teki vaan mieli olla ulkona ja kävellä.

Kääretorttusuklaakakusta tuli herkullinen. Muutama kuva:

Sanasta voimaa

Vähäsarjan ajatus 8.2. -päivältä:

Ja kun minun kirkkauteni kulkee ohitse, asetan minä sinut kallion rotkoon ja peitän sinut kädelläni, kunnes olen kulkenut ohi.
Kun minä sitten siirrän pois käteni, näet sinä minun selkäpuoleni; mutta minun kasvojani ei voi kenkään katsoa. -2. Moos 33:22-23

- - niin syvästi syntisiä olemme - - siksi Jumala kätkeytyy heikkouteen ja lähestyy meitä ihmisenä - - kuolee puolestamme ristillä sovittaen Jumalan ja ihmisen välisen kuilun.

Siksi hän antaa itsensä sanassaan ja sakramenteissaan ollen niissä näkymättömänä todellisesti läsnä. Jumala suojaa meitä vielä kädellään, mutta pian uskominen vaihtuu näkemiseen, kun tämä kuoleman ruumis riisutaan ja meidät puetaan katoamattomuuteen. Silloin näemme kasvoista kasvoihin.

Päivän hömppä,

kuten Annukka sanoo vieraskirjassa, on tarpeen. Minulle se on Doc Martin. Tänään oli tosin aika ikävä jakso, kun he eivät saaneetkaan toisiaan ja oli vähän liikaa epäonnistumista muutenkin. Mutta jospa se iloksi muuttuisi.

Siunausta alkaneeseen viikkoosi, arvoisa lukijani!