Tätä nykyä kulutan joka päivä muutaman tunnin kävelemiseen. Kävelen avannolle, uimahallille tai sairaalaan. Tänään kahteen jälkimmäiseen. Illalla piti pistää juoksuksi, että ehdin espanjan tunnille opistotalolle, jonne on puolisen kilometriä vain kotoani. Sen jälkeen löntystelin jälleen kaupungin katuja. Pidän raikkaasta, kirpeästäkin säästä ja tuulesta. Nautin, kun jalkani kulkevat ja kävely on helppoa ja kevyttä.
Eväät mukana
Leipä,
jota leivoin toissapäivänä, on erinomaisen hyvää. Ehkä huomenna laitan uuden taikinan kohoamaan jo aamusella. Otin köntin taikinaa rasiaan jääkaappiin seuraavaa leipomusta varten. Luultavasti joudun laittamaan kuitenkin myös hiivaa lisäksi.
Aamupuuron keittämiseen
olen kehittänyt oivallisen tavan, joka sopii minulle. Usein kaurapuuroni kiehui hellalle, sillä hätähousuna levy on usein liian kuumana. Nyt sen sijaan keitän vettä keittimellä, kuten yleensäkin, sillä minähän juon murukahvia. Pidän siitä ja se on kätevää, kun tarvitsen vain kupillisen kerralla.
Puuro-ohje:
- Hyppysellinen suolaa kattilan pohjalle
- Puoli muumimukillista kaurahiutaleita suolan seuraksi
- Täysi muumimukillinen (sama muki) kiehuvaa vettä perään.
Levy ykköselle, painava kansi päälle. Annan puuron muhia 10-15 minuuttia, jonka jälkeen sammutan levyn. Syön puuron ehkä vartin sen jälkeen tai milloin ehdin. Ei kiehu eikä kuohu eikä ole tulisen kuumaa, vaan juuri sopivaa minun makuuni! Lisäksi säästää energiaa, luulisin.
Lagus opettaa:
Tätä kirjaa saa Perussanomalta 5 e/kpl
Syntisen ei pidä etsiä suuria ja yleviä armonvoimia ja tunteita, jotka eivät ole kristillisyyttä ja parannusta, vaan hänen on odotettava lapsenoikeuden armoa, joka ilmenee hiljaisena, rauhallisena ilona, kun ihminen huomaa voivansa uskoa, että Kristus on hänen Vapahtajansa.
Ennen kaikkea hänen on katsottava Kristusta, ei armolahjoja. Kristuksesta hänen tulee elää eikä armolahjoista, sillä lahjat eivät ole kärsineet kuolemaa puolestamme eivätkä sovittaneet meitä Jumalan kanssa. -s.67, kpl 42.
Loppuviikko on
aika haipakkaa. Huomenissa tapaan hyvää ystävää kaupungilla. Jotain tosiaan leivonkin iltaan mennessä. Perjantaina menen tyttären luo siivoilemaan avuksi.
Vien pari pientä mekkoa tyttöselle ennen kuin hän kasvaa niiden ohi. Kuukaudessa lapsi on kasvanut huikeasti ja on jo "iso tyttö", yli viiden kilon, ja pituus ja päänympärys ovat samaa luokkaa. Tytärkin oli pienenä pitkä ja hänestä piti neuvolan mittausten mukaan tulla melkein jättiläinen, mutta tavallisen kokoinen, nätti nainen hänestä kehkeytyi.
Pari vauvan mekkoa
Perjantaina saan vieraita, sillä nuoret tulevat maisemiin, koska sunnuntaina, jos Herra suo, tyttärentytär kastetaan ja suku kokoontuu Karhulaan juhlistamaan päivää.
Minä saan leipoa kakun ja sitäkin on ruvettava alustavasti tekemään. Kerron sitten, miten homma onnistuu ja kuvankin saatan laittaa.
Espanjaa
kävin opiskelemassa, ja jotain alamme jo oppia, mutta töitä on tehtävä, jos mieli pysyä kärryillä. Mielenkiintoista opiskelu kuitenkin on, ja samalla tietysti tutustumme toisiin ihmisiin. Sekin on antoisaa.
Toisaalta niin kauan kuin ei toisia tunne, voi kuvitella, ettei kenelläkään ole mitään murheita. Vasta, kun tullaan tutuiksi, voi huomata, ettei liene ihmistä, jonka elämä olisi pelkkää ihanuutta. Jotain ristiä on itse kullakin kannettavana.
Valkoisesta piposta tuli vissiin nuken pipo, niin pieni
Norvanto
siellä opettaa tuvan puolella Raamattua. Siirryn sinne kuuntelemaan ja pian on aika mennä nukkumaan.
Voi hyvin, arvoisa lukijani!
jk. Joku lukijani kertoi, ettei pidä uusista kirjasivuista, mutta unohdin kysyä, minkä takia. Jos sinulla on mielipiteitä näistä uudistetuista sivuista, kertoisitko vaikka sähköpostilla ellet halua vieraskirjaan kirjoittaa!
