Kategoriat: Ajankohtaista

Tuuli tahtoo puhaltaa Vaasan seudulla, välillä navakastikin. Hupputakki on mainio pukine tällaisilla keleillä. Itse käytän samaa tädiltä perittyä tuulitakkia myös talvisin lenkkeillessäni. Ja minähän lenkkeilen aina, kun lähden liikkeelle. Luulen jopa käveleväni aika vauhtia.

Eilen tosin tulin toisiin ajatuksiin, kun muuan mies porhalsi ohitseni. Hän sujahti kuin ohjus, vaikka itse hän varmaan arveli löntystelevänsä kuten muutkin. Hänellä oli pitkät jalat, siinä syy, lohdutin itseäni, sillä itse kävelin täysillä ja minulle kävi kuitenkin kuin Jämsän äijälle, joka jäi junasta.

 Koukut oven yläreunaan

 ovat mainio keksintö. Näin alussa takit ovat tietysti hukassa, kunnes löydän ne uusilta paikoiltaan. Eilen olivat    hukassa myös uimalasit, kun olin lähdössä uimahalliin.

 Etsin mahdolliset ja mahdottomat paikat ja rukoilin samalla. En löytänyt. Koin saaneeni kuitenkin rukousvastauksen: pidä paremmin huolta tavaroistasi!

 Uimiselleni kävi niin, että kun ison reppuni kanssa lähestyin uimahallia, en jaksanutkaan mennä sinne! Repussa oli kengät ja kamppeet kuntosalilla juoksemista varten, mutta ajatuskin lamaannutti. Niinpä kurvasin kengilläni uimahallin ohi muina miehinä ja jatkoin matkaa avannolle rantatietä pitkin. Uikkarithan olivat toki mukana.

Rukousvastauskengät

Kiva yllätys

oli, kun uimalasit löytyivät uimapukuun takertuneena! Rukousvastaus, jo toinen, samaan asiaan liittyen. Bonusta.

Olen niin iloinen

kengistä, jotka löysin joulukuussa Ylivieskasta kirpparilta, niitä edes etsimättä. Olin ajatellut, että pitäisi hankkia talveksi nilkkurit, joilla pystyisin kävelemään pitkiäkin matkoja, mutta en ollut tehnyt mitään asian eteen, kun tiesin, että kalliithan sellaiset ovat.

Vietin aikaa em. kirpparilla aikaa tappaen, sillä auto oli huollossa. Näin kuvassa olevat kengät, taisivat olla uudet, ja kokeilin. Tuntuivat vähän tiukoilta, mutta otin ne. Kotona huomasin, että sain ottaa niistä pohjalliset pois, sillä minulla oli omat, jotka olin myös tunkenut kenkiin. Kengät ovat juuri passelit!

Noilla olen kävellyt kilometrikaupalla ja jaloissa tuntuu mainiolta. Ihmellinen, hyvä Jumala. Neljä euroa maksoin ja kyyti on taattu.

Lagukselta pari ajatusta:

Toisaalta Jumala lakkaamatta kutsuu sinua, toiselta sinä liihottelet yltympäri, riitelet itsesi kanssa ja vaadit itseltäsi mahdottomia. Tuo tyytymättömyys itseesi on Jumalan kutsu Jeesuksen Kristuksen, syntisten Vapahtajan luo, puhumaan hänelle hiljaisuudessa asiasi ja rukoilemaan, että hän tahtoisi ottaa sinut parannuksen tielle, antaisi sinulle halua ja voimaa parannukseen.

- - Jos olisit käyttänyt aikasi, joka nyt on kulunut omavanhurskaassa mauruamisessa, olisit saanut niin paljon lapseuden henkeä, että olisit voinut hiljaisuudessa luottaa siihen, että Kristus on sinunkin Vapahtajasi. -s. 49,50

Molemmissa kohdissa puhutaan hiljaisuudesta. Hiljaisuudessa Jumala puhuu ja siinä me saamme rauhan, emme omassa hössötyksessä ja yrityksessä. Kovasti on kasvunvaraa, huomaan!

Elämä-lehti

kolahti postista. Se on Perussanoma oy:n lehti vuodesta 1929, nyt uudistuneena ja näköjään mielenkiintoisena. Paljon luettavaa, hyvää asiaa.

  LehdessäJuha Vähäsarja kirjoittaa aukeaman jutussa mm. näin:

- -meidän on tärkeä ymmärtää, että heikkoutemme, sairautemme tai ristimme, olkoon sen nimi mikä tahansa, ei ole automaattisesti sellaista, mistä meidän tulisi päästä pikaisesti Jumalan avulla eroon. Entä jos puutummekin silloin Jumalan omaan työhön, jota hän tahtoo elämässämme tehdä?

Missä muualla me oppisimme armon syviä salaisuuksia ja Jumalan luotettavuutta ja rakkautta kuin juuri elämämme erämaissa? Entä jos elämämme suurimmat siunaukset on päätetty antaa meille murheen koulun kautta?

- - Jumalan valtakunnassa asioita katsotaan lopusta käsin. Tarkoitus on, että jokainen löytäisi kotiin.

- - kaikki sairastuvat vakavasti jossain vaiheessa, myös kertaalleen parantuneet. Meidän toivoamme ei voi sen tähden ripustaa parantumseen tai vaivoista vapautumiseen, vaan evankeliumin ikuisiin lupauksiin. Ennen kaikkea siihen, että taivas on meidän Jeesuksen ristin ja sovintoveren eli syntiemme edestä kuolleen Vapahtajan tähden. -s. 22, 23.

Tuohon sanon pitkän ja hartaan aamenen.

Uidessani tänä aamuna uimahallissa - tänään siis selvisin sinne asti - mietin Psalmia 23. Ajattelin itseäni lampaaana syömässä niityllä, Jeesusta paimenena. En tunne lampaan sielunelämää, mutta kuvittelen, että lammas on koko ajan tietoinen, missä Paimen on. Vaikka se syö, nukkuu, juo tai makaa, sen tietoisuudessa on Paimenen läheisyys. Ja heti jos vaara uhkaa, se ryntää siihen suuntaan. Tietysti Paimen on vielä paremmin selvillä lampaastaan kuin toisin päin, mutta lammaskaan ei ole huoleton sen suhteen, missä sen turva on.

Jääkäämme mekin tähän hyvän Paimenen turvaan ja huomaan tänään. Lähden kävelemään Arin luo pian. Voi hyvin, arvoisa lukijani!

Äidin syntymäpäiväkukkia

jk. En malta olla kertomatta "vitsiä", jolle nauroin makeasti vielä yöpuulla ollessani pari päivää sitten.

Doc Martin -ohjelmassa lääkärin piti lähteä etsimään kahta kadonnutta erämetsästä, oppaaksi oli tulossa erakko, metsänvartija, jonka paras ystävä oli orava, kuten lääkäri pitkin hampain totesi. Erakko oli aiemmin osoittautunut hyvin hankalaksi potilaaksi juuri näkemiensä kuviteltujen asioiden takia.

Matkalla lääkäri kysyi erakolta, oliko tämä tavannut ystäviään viime aikoina viitaten näin hienovaraisesti oravaan. Ei, en ole tavannut sitä enää, mies totesi. No hyvä, sinähän olet selvästi parantunut, huojentui lääkäri.

Heitin sen pihalle, se alkoi pitää minua itsestään selvyytenä, mies jatkoi.