14.01.2015 - Luulo- vai tosisairauksia?

Liekö muilla joskus kummallisia oireita! Pistää solisluun tienoille. Sydämestäkö nyt mahtaa kumminkin ottaa? Päätä särkee ja vasenta puolta jomottaa. Sitten onkin oikean puolen hammasrivistö liekeissä.

Tällä kertaa syy selvisi ja olen kiitollinen siitä. Ainakin siihen asti, kun puudutus lakkaa tuntumasta. En koskaan halua puudutusta, kun hampaita paikataan. Inhoan puudutuspiikkiä. Nyt se oli otettava eikä se missään tuntunut, vaikka pelkäsin. Vähän päästä alkoi koko oikea naaman puoli tuntumasta.

Parina aamuna olen herännyt neljän jälkeen, puoli viideltä olen noussut ylös. Itse asiassa minusta on mukava tunne, kun en ole mistään myöhässä. Saan rauhassa lukea päivän tekstejä, juoda kahvia ja syödä puuroa tai mitä nyt touhuankin, kun pitää vielä olla hiljaa talossa. Naapurit nukkukoot, jos uni maistuu.

Vauvaa katsomassa

olin eilen. Sain pitää sylissä, mutta vauveli vaan nukkui. Kiltti lapsi, mukava hoidettava. Kiitos Jumalalle kaikista pienokaisista, jotka muuttavat lähipiirin elämän niin perusteellisesti.

Miten onkin avuton ihmislapsi, ja miten pitkään! Moneen vuoteen hän ei selviä itsekseen. Näin on Jumala hyväksi nähnyt, että vanhemmat huolehtisivat lapsistaan.

Kävelin

siis "Karhulaan", tyttären luo. Sieltä jatkoin Arin luo ja sitten kotiin. Ari voi aika mukavasti edelleen, mutta jäimme kuitenkin hänen huoneeseensa. Termospullo oli nytkin mukana. Imulaite toisella kädellä, kahvikuppi toisessa.

Armoa ja lupauksia

Vähäsarjan mainiota kirjaa olen avannut toisessa blogissani

http://pau-kotimbnetfiphakkola.blogspot.fi/2015/01/johdatuksen-makua.html

mutta kuvassa olevaa ja netistäkin löytyvää Wille Huuskosen cd:tä en. Sitä kuuntelin eilen monetta kertaa. Hän mainitseeJobin, jolle lopulta kävi hyvin. Jeremialle ei inhimillisesti ajatellen käynyt ollenkaan hyvin sen jälkeen, kun hän sai kutsun Jumalalta ryhtyä profeetaksi.

Itsekin olen puolitosissani

sanonut monesti, että siihen asti elämäni meni hyvin kunnes tulin uskoon. Tosissani olen miettinyt, miten elämämme olisi sujunut, jos en olisi oppinut tuntemaan Jumalaa yhdessä Arin kanssa ennen kuin tulivat ne päivät, jotka eivät meitä miellytä, kuten Raamattu kuvaavasti toteaa.

Mahdoton tietää,

enkä öitäni valvo tuota miettien. Sen vain tiedän, että elämäni on ollut äärimmäisen rikasta ja antoisaa, mutta välillä kovin vaikeaa. En koskaan olisi valinnut tällaista elämää, jos sitä olisi minulta kysytty. Onneksi ei kysytty, sillä silloin en olisi tullut tietämään, miten suuri Jumala ja rikas Isä minulla on. Hänellä olisi enemmänkin hyvää minulle annettavana, mutta minulla on usein kehno vastaanottokyky ja nuriseva mieli.

Rosenius puhuu

päivän tekstissä asiasta, jota Jumala meiltä odottaa. Asia kannattaa meidän jokaisen ottaa onkeensa:

Kuuliaisuus

on tärkeämpää kuin tehdä Jumalalle jotakin. Sen sai karvaasti kokea kuningas Saul, joka alkoi uhrata Jumalalle omia aikojaan eikä totellut sanaa, jonka Jumala oli antanut. 1 Sam 15:

21. Mutta väki on ottanut saaliista lampaita ja raavaita, parhaan osan siitä, mikä oli vihitty tuhon omaksi, uhrataksensa ne Herralle, sinun Jumalallesi, Gilgalissa."
22. Silloin Samuel sanoi: "Haluaako Herra polttouhreja ja teurasuhreja yhtä hyvin kuin kuuliaisuutta Herran äänelle? Katso, kuuliaisuus on parempi kuin uhri ja tottelevaisuus parempi kuin oinasten rasva.
23. Sillä tottelemattomuus on taikuuden syntiä, ja niskoittelu on valhetta ja kuin kotijumalain palvelusta. Koska sinä olet hyljännyt Herran sanan, on myös hän hyljännyt sinut, etkä sinä enää saa olla kuninkaana."

Saul päätyikin lopulta noidan pakeille, vaikka oli alun perin Jumalan valittu. Mutta hän ei ollut kuuliainen, hänen sydämensä ei ollut vilpitön Jumalan edessä. Kunpa itse olisin kuuliainen ja vilpitön Jumalani edessä, ja sinä, hyvä kuulijani!

Pidän muutamia päiviä

kirjoituslomaa. Sitten otan sulan kouraani ja virittelen uusia kuvia eteesi, arvoisa lukijani!