12.01.2015 - Valoisaa!
Kategoriat: Ajankohtaista
Pakkasta on reippaasti, mutta aurinko on osannut jo taivaanlaelle kilottamaan. Eilenkin oli kylmää ja viimaa lisäksi, mutta aurinkoa en muista nähneeni.
Eilen kävelin 7 km lenkin päivällä. Löysin muutaman tölkin ja yhden termospullon. Harmi, kun olin juuri ostanut itselleni uuden, joten en tarvinnut. Miksi ihmeessä joku heittää termospullon lumipenkkaan? Ehkä se oli pudonnut. Terästermari, lämmintä teetä sisällä. Nostin sen aidalle, jos vaikka omistaja sattuisi sen löytämään. Tai sitten joku, joka tarvitsee sitä. Harvoin sitä omaa kadottamaansa löytää, toisen omia voi kyllä löytää kuten olen huomannut.
Illalla
kävelin messuun, Kirjastonkatu 5:een. Eräs tuttavani tuli ensi kertaa tutustumaan ja piti erityisesti saarnasta, joka rohkaisi häntä erityisesti. Itse koin harvinaisen harrasta oloa ja varsinkin virsi 233 kosketti:
| 1. Oi Isä, Poika, Henki Herran, nimeesi meidät kastettiin. Myös minut kuolemaasi kerran, oi ristin Herra, liitettiin. Sen osan ihmeellisen sain, kun olin pieni lapsi vain. 2. Myös minut silloin lapseksesi, oi Isä taivaan, julistit, ja Vapahtaja, omaksesi veresi tähden omistit. Nyt, Pyhä Henki, lohdutat, Kristuksen armon kirkastat. 3. Ja seurassasi, Herra pyhä, päivästä päivään olla saan, kasteeni liitto kantaa yhä, ja sana ruokkii voimallaan. Lujasti liität itseesi, kun astun armopöytääsi. | 4. Näin hoidat, Paimen turvallinen, keskellä seurakuntaasi. On Isä aina uskollinen, vaan heikko minun tahtoni. Niin usein eksyn tieltäsi, anteeksi anna, Herrani. 5. Luo itse, Vapahtaja hyvä, myös minuun usko, rohkeus ja luottamuksen rauha syvä ja uusi tahto, rakkaus. Sinua tahdon palvella ja voittaa kruunun taivaassa. |
Johann Rambach 1734. Suom. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886. Uud. komitea 1984.
On niin paljon aihetta kiittää hyvää Jumalaa!
Tänään
leivoin valkosipulileipää, mutta siitä ei tullut sellaista kuin halusin. Ehkä kokeilen joskus ja teen sen eri tavalla, että saan mieleistäni.
Emilien tytärtä
olen katsonut Areenasta pitkin päivää. Se on viehättävä kanadalaissarja 1920-luvulta köyhän perheen tyttärestä, joka haluaa ennemmin ammatin itselleen kuin mennä naimisiin. Rakastuneita miehiä ei hänen ympäriltään puutu eikä romantiikkaa.
Liekö netin tuijotuksesta vai kylmästä tuulesta johtuvaa tämä päänsärkyni. Lähdin reippaalle lenkille, kun päänsärky ei hellittänyt buranallakaan. Muutenkin mieli on ollut vaisu tänään, mutta ehkäpä tämä on voimien keruun aikaa taas.
Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani!
