08.01.2015 - Lisää lumiräntää!

Mä mistä alkaisin, lauloi jo vissiin Fredi aikoinaan. Niin tuntuu taas blogia aloittaessa. Kun on hämärä, sohjoinen ja räntäinen päivä, niin pääkin on yhtä sohjoa ja hämyä.

Tapasimme Mirden kanssa pitsalla. Sitä ennen lipsuttelin räntäsateessa asioilla kaupungilla, ihan kengillä vaan. Kävin asemalla, joka oli kiinni sillä kertaa. Kopistelin ovella ja huomasin säpin suljetuksi. Ulkona huomasin unohtaneeni jo, milloin uksi aukenee, joten tässä Vaasan rautatieaseman aikataulut itselleni ja muillekin tiedoksi.

  Yhden tarjousmatkan onnistuin varaamaan veturi-tarjouksista, kun pitsan jälkeen köpitin uudemman kerran asemalle, nyt aukioloaikaan. Toista matkaa, lähempää ja siis ajankohtaisempaa en saanut.

 Virkamiestä

 kävin jututtamassa virastossa talomme edessä olevan  auton merkeissä. Hän oli kai jo saanutkin infoa, että joku täti höyryää, sillä hän tiesi puolesta sanasta mistä puhuin. Auto ollaan kuulemma viemässä pois (taas!). Kirjoitin autosta: http://phakkola.jurge.fi/blogi/2015/01/02/sadesaa/

 Ehkäpä auton omistaja on alkuvaiheissa ollut yhteistyöhaluinen ja kenties uskonut itsekin kärräävänsä kapineensa mäkeen vuosien seisotuksen jälkeen. Mutta totuus on toisenlainen ja mielenkiinnolla odotan, tapahtuuko asiassa jotain. Ehkäpä heppu on ajatellut voittavansa aikaa, kun lupaa tehdä jotain, vaikka ei mitään meininkiä olekaan.

Vauvan tapaaminen

eilen oli ihana. Lapsonen nukkui ja sain pitää häntä sylissäni. Kuulemma tullut äitiinsä ja on tempperamenttinen, mutta sepä ei ole huono asia. Yksi enoista vaimoineen oli myös tapaamisessa sairaalan aulassa käytävässä. Osastolle saavat mennä vain lapsen perhe ja minusta niin on hyvä. Tosin mekin marssimme sisään minun johdollani, mutta tytär pakitti meidät oitis käytävään. En ollut varma, missä meidän piti tavata, mutta se selvisi pikaisesti.

Raamatunkääntäjien

rukousilta on tänään luonani. Eli siis Wycliffe-piiri. Rukoilemme saapuneiden pyyntöjen puolesta. Usein aiheina ovat

- lähettien terveys

- viisumien saanti

- pitkät matkat, epävarmat lennot vaikeissa oloissa

- vihollisen hyökkäykset tietokoneiden hajoamisen tai muissa muodoissa, kun jokin raamatunkäännös alkaa valmistua

Pyykkitupapäivä

tänään. Eilen laitoin jouluvaloja ja -koristeita pois, yhdet verhotkin vaihdoin.

Arin luona

kävin eilen, tänään soitan, kun Sauliz on siellä Arin luona. Ari oli ilokseni pirteä ja hengitti hyvin. Ei rohissut eikä monesti yskinytkään. Jospa parin kuukauden tulehdussessio olisi hetkeksi ohi. Kiitos Jumalalle, että tähän asti on päästy.

Kosketinsoittimet

ovat tosi ilo minulle. Joka päivä soittelen jonkin verran. Virsiä pääasiassa tällä hetkellä. Lohduttavaa, innostavaa.

Espanjaa

opiskelen näköjään öisin tätä nykyä. Puoli yhdeltä viime yönäkin totesin, että uni ei tule, joten menin keinutuoliin ja luin ensin psalmeja, sitten espanjaa. Jospa jotain jäisi muistiin. Tuntuu, ettei jää. Kun ajattelen, ettei mitään saisi jäädä mieleen, niin tuntuu, että ehkäpä jotain kuitenkin jää. Toiveikasta!

Leonard Typpö 1902, 1912. Uud. Niilo Rauhala 1984. Virsikirjaan 1986.