02.01.2015 - Sadesää!

Sadeviitta ylle ja avannolle vaan! Päivä ei muuten oikein käynnisty. Yhden päivän olin joulun aikana kokonaan sisällä ja meinasin tulla täihin, kuten sanotaan. Happi loppuu, jos en pääse ulos.

  Samalla poikkesin asuntotoimistossa ja sain vaihdetuksi autopaikkani ja löysin jopa avaimen hyllystäni, niin että lämmitystolppa-  asiakin on hallinnassa. Tuntuu kuin olisin tehnyt enemmänkin töitä.

Yritin kyllä hoitaa toistakin asiaa, mutta vedin vesiperän. Vastaava viranomainen oli lomalla. Mutta asia ei jää tähän, ensi viikolla käyn uudella tarmolla homman hoitamiseen.

Valitusvirttä!

Talomme edessä on kököttänyt muuan auto jo useamman vuoden. Keväällä aloin soitella asiaa hoitaville viranomaisille. Ensin omistaja selvitettiin. Hänelle ilmoitettiin, että viepä auto pois. Ei vienyt. Soittelin uudestaan. Ai, ei ole viety. Otetaan selvää, mikä maksaa. Ai, siihenkö se on juuttunut. Kysytään, miksi ei omistaja ole tehnyt mitään. No, laitamme nyt sitten lakimiehelle postia, että auto voidaan viedä pois. Ei ole vielä tullut päätöstä. Joo, kyllä se viedään, pikimmiten. Hmmh.

Tuosta autosta on tullut minulle nyrkkeilysäkin vastine. Kun harmittaa, katson sitä ikkunani alla ja irvistelen, noin kuvannollisesti. Tuokin tuossa, mokoma.

Varmaan joka päivä autoparkkitarkastusauto käy ajamassa pihallamme, ettei vain ole ylimääräisiä autoja. Sakkoa 40 euroa sille, joka uskaltautuu pihallemme. Hyvähän se on, ettei pihallemme kerry ties kenen autoja.

Mutta kun tuo käyttämätön auto seisoo vuodesta toiseen 10 metrin päässä pihastamme tilaa viemässä. Sen perässä on pari metriä tyhjää tilaa, sillä siihen ei mahdu toista autoa. Usein kadunvieri on tupaten täynnä autoja ja meidänkin nuoret ovat joutuneet jättämään autonsa kauas, kuten moni muukin kodeissamme vieraileva. Eipä sillä, etteivät kävelläkin jaksaisi.

Virrestä toiseen

Olen soitellut saamillani sähköuruilla, vai kosketinsoittimetko ne ovat nimeltään, varmaan joka päivä. Soittaminen rauhoittaa ja innostaa, rohkaisee ja hoitaa sisintä. Virsiä olen pääasiassa soitellut, sillä toivon uskaltavani toimia kanttorina seurakunnassamme joskus. Olen oikein iloinen, että voin soitella!

Verenluovutus

on tänään Vaasassa. Luultavasti menen sinne iltapäivän aikana. Kun jatkuvasti auki olevaa luovutuspaikkaa ei ole Vaasassa, tulee käydyksi harvemmin. Joka toinen viikko siihen on mahdollisuus, mutta jos silloin ei ole paikalla, luovutus siirtyy taas kahdella viikolla. Viimeksi kävin puoli vuotta sitten. Tuossa osoite, jos joku innostuu:

http://www.veripalvelu.fi/www/verenluovutustilaisuudet

Roseniuksen Yksin armosta

löytyi hyllystäni, ja otin sen taas käyttööni. Tämän päivän teksti on jaettava, sillä se on erittäin perustavaa laatua olevaa puhetta:

Meidät on kasvatettu

ja ihmisluontoon kai kuuluu tarve luoda itse kehyksiä sille, miten pitää uskoa ja miten sitä pitää ilmaista. Sen kautta monia seurakuntiakin hallitaan. Annetaan ulkoisia ohjeita, usein sanattomia, mutta kaikki tietävät, miten pitää toimia, jos on kunnon uskovainen. Missä on korkokenkäkielto, missä korvakorut ovat syntiä. On punaisten tai liian värillisten vaatteiden käyttämistabuja tai hiustenkin on oltava tietyllä lailla, että kelpaa.

Tarve kelvata ja olla hyväksytty on niin suuri meillä jokaisella, että heikkoitsetuntoinen ihminen ei oikein tiedä, miten olisi, että kelpaa. Elämä voi käydä sietämättömän rajoittuneeksi ja ahdistavaksi.

Kunpa voisimme rauhassa luottaa Jumalaan ja etsiä häntä Sanasta ja seurakunnassa ehtoollisesta ja saarnasta, niin että voisimme kasvaa Jumalan tuntemisessa ja juurtua häneen. Kristus on kuollut meidän puolestamme, häntä meidän tulisi seurata. Samaa polkua kulkevien kanssa tutustumme kyllä, kun kukin etsii yhteyttä Jumalaamme, joka on meidän kaikkien sovittaja ja Vapahtaja uskon kautta Jeesukseen. Sisarista ja veljistä tulee rakkaita, saman tien kulkijoita.

Raamattupiiri

on tänä iltana. Siellä käy seurakunnastamme tusinan verran ihmisiä, ulkopuolisiakin, jotka ovat tervetulleita tietysti. Tänään kokoonnumme jälleen. Tällä kertaa erään pankin viihtyisässä kerhohuoneessa keskustassa. On ilo mennä mukaan jakamaan yhteistä uskoa ja rakentumaan siitä.

Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus, olkoon sinun kanssasi, arvoisa lukijani, nyt ja aina. Aamen.

Asiallinen blogikirjoitus löytyy täältä:

http://www.lhpk.fi/blogi/sana-tarttuu-sittenkin/