Kategoriat: Ajankohtaista
Mietin, kuinka kauan Suomi saa olla vielä itsenäisenä. Historia on Jumalan historiaa. Mikään maa joka on hyljännyt elämän liikennesäännöt eli Jumalan kymmenen käskyä ei pysy kauaa pystyssä.
Eräs venäjällä lähettinä toimiva pastori kirjoitti koskettavia uutisia naapurimaasta. Samalla hän näkee selvästi myös rakkaan kotimaamme tilanteen ja ylläoleva ajatus on häneltä. Pelottavaa on ajatella tosiaan, miten kansakuntamme käy.
Synti on kansakuntien häpeä
sanoo Sana, kuten myös:
Heidän häpeänsä on heidän kunniansa. -Roomalaiskirjeessä
kuistille. Laitoin sen täyteen värillisiä palloja. Kaunis siitä tuli. Viileässä se pysyy hyvänä ellei joku sitä varasta. Voihan se pysyä hyvänä, vaikka joku sen vohkisikin, mutta minulle ja naapurustolle siitä tuskin olisi enää iloa.
aamulla. Luvattiin sadetta, mutta sitä ei tullut. Kiersin ruusupuiston kolmesti, joten reilu puoli tuntia lenkkini kesti. Hyvä mieli, totta kai! Sen jälkeen mieli oli virkeä lähteä sairaalaan.
oli eilen aivan hyvä, vaikka antibiootti jouduttiinkin aloittamaan. Olimme päiväsalissa, tai oikeastaan sen yhdessä pikkuhuoneessa, missä urutkin ovat. Soittelin vähäsen, kuuntelimme Raamattua.
olen aina pitänyt. Kun muutin tähän kotiin, oli kesäkuu, mutta leivoin melkein joka päivä kesän ajan. Se oli jonkinlaista surutyötä ja samalla sisään ajoa uuteen kotiin.
Äitini leipoi paljon, oli pakko, perhe oli suuri ja raskaan työn tekijät tarvitsivat leipää. Leivinuunissa paistuivat myös ruuat samalla.
Ja vaikka kotiimme vaihdettiin sähköhella, leipominen jatkui samaan tahtiin.
Niinpä minun kotiini kuuluvat leipomisen tuoksut, ne tekevät olon turvalliseksi ja kodikkaaksi.
Eilen paistoin piparit, tänään vaaleat pikkuleivät, jotka eivät kyllä onnistuneet kovin hyvin.
osa paistui sopivasti. Fb-kaverit sanovat, että uunissani on vikaa, kun ne noin epätasaisesti paistuivat. Ehkä laitan sinne postia ja kuvan onnettomista pipareistani.
Huomenna on tarkoitus
leipoa rieskaa, ehkä jotain muutakin. Se jää nähtäväksi. Mutta tänään on kyllä ollut monta menoa.
kun ensin olin paistanut pikkuleivät ja äiti oli soittanut. Ylpeänä voin todeta, että se nainen ei turhasta maksa puhelinlaskuja. Hän käyttää joka sekunnin tehokkaasti. Hänellä on selkeä ulosanti, nopea puhe ja kerkeä kieli.
on sukua kalevalaiselle tyypille, joka lauloi sen toisen suohon. En muista, kuka lauloi kenet, mutta ulosanti täytyi olla huippuun hiottu. Niin on äidillänikin. Murheellisena on todettava, että tytöstä on polvi pahennut: en pärjää äidille tässä lajissa. Enkä leipomisessa enkä vieraanvaraisuudessa päätellen äidin vieraiden määrästä.
En tiedä toista ihmistä, jonka luona käy niin valtavasti kansaa kuin äitini luona. Pökerryttää kuullakin, millainen kansainvaellus käy hänen ovestaan sisälle ja ulos. Tämän sanon rakkaudella ja hyvällä sydämellä. Äitini on sellainen ihminen, jonka kanssa ihmiset viihtyvät. Olen iloinen, että sukulaiset ja muut vierailevat hänen luonaan, sillä isän kuoleman jälkeen puhekaverin puute on ilmeinen. Tervemenoa edelleen kaikki ystävät ja suku äitiä tapaamaan!
tänäänkin. Viimeinen espanjan tunti ennen joulua oli sekin tänään. On se vaikeaa! Sanoja vielä voin jotenkin oppia, mutta kun pitäisi osata muodostaa lauseita ja keskustella, niin johan myrkyn lykkää! Onneksi se on muille yhtä vaikeaa, joten en ole menettänyt toivoani.
virsikirjasta,425. Se sopii hyvin adventinkin aikaan. Hyvää viikkoa eteenpäin, arvoisa lukijani!
1. Soi kiitosvirsi kerran kedolla paimenten. Me kunniaksi Herran myös saamme laulaa sen. Jo loistaa kirkkaus. Siis Betlehemin lasta, kansasi kuningasta, nyt muista, Israel. 2. Seimestä Golgatalle hän kulki, laupias. Hän uupui ristin alle, siunattu Messias. Lain kaiken täytti hän. Siis hänen armoansa ja ristinuhriansa nyt muista, Israel. | 3. Hän, Juudan jalopeura, on saanut kunnian, ja ystäväinsä seura sai voitonsanoman. Se kaikuu maailmaan. Siis neuvonantajaasi, Herraasi, Jumalaasi, nyt kuule, Israel. 4. Hän käsivarrellansa ihmeitä aikaan saa. Hän nostaa valtikkansa ja portit aukeaa. Ja juhlaan Siionin nyt itkumuuriltasi luo vapauttajasi käy iloon, Israel! |
Jaakko Haavio 1962. Virsikirjan lisävihkoon 1963.