Kategoriat: Ajankohtaista

Mietin, kuinka  kauan  Suomi  saa  olla  vielä  itsenäisenä.  Historia  on  Jumalan  historiaa.  Mikään  maa  joka  on  hyljännyt  elämän  liikennesäännöt  eli  Jumalan  kymmenen  käskyä  ei  pysy  kauaa  pystyssä.  

Eräs venäjällä lähettinä toimiva pastori kirjoitti koskettavia uutisia naapurimaasta. Samalla hän näkee selvästi myös rakkaan kotimaamme tilanteen ja ylläoleva ajatus on häneltä. Pelottavaa on ajatella tosiaan, miten kansakuntamme käy.

Synti on kansakuntien häpeä

sanoo Sana, kuten myös:

Heidän häpeänsä on heidän kunniansa. -Roomalaiskirjeessä

Kuusennäre kotimetsästä

Koristelin kuusen

kuistille. Laitoin sen täyteen värillisiä palloja. Kaunis siitä tuli. Viileässä se pysyy hyvänä ellei joku sitä varasta. Voihan se pysyä hyvänä, vaikka joku sen vohkisikin, mutta minulle ja naapurustolle siitä tuskin olisi enää iloa.

Juoksemassa eilen

aamulla. Luvattiin sadetta, mutta sitä ei tullut. Kiersin ruusupuiston kolmesti, joten reilu puoli tuntia lenkkini kesti. Hyvä mieli, totta kai! Sen jälkeen mieli oli virkeä lähteä sairaalaan.

Arin vointi

oli eilen aivan hyvä, vaikka antibiootti jouduttiinkin aloittamaan. Olimme päiväsalissa, tai oikeastaan sen yhdessä pikkuhuoneessa, missä urutkin ovat. Soittelin vähäsen, kuuntelimme Raamattua.

Piparit onnistuivat hyvin. Koristelinkin ne jopa!

Leipomisesta

olen aina pitänyt. Kun muutin tähän kotiin, oli kesäkuu, mutta leivoin melkein joka päivä kesän ajan. Se oli jonkinlaista surutyötä ja samalla sisään ajoa uuteen kotiin.

Äitini leipoi paljon, oli pakko, perhe oli suuri ja raskaan työn tekijät tarvitsivat leipää. Leivinuunissa paistuivat myös ruuat samalla.

Ja vaikka kotiimme vaihdettiin sähköhella, leipominen jatkui samaan tahtiin.

Niinpä minun kotiini kuuluvat leipomisen tuoksut, ne tekevät olon turvalliseksi ja kodikkaaksi.

Eilen paistoin piparit, tänään vaaleat pikkuleivät, jotka eivät kyllä onnistuneet kovin hyvin.

Uunissako vika?

Osa paloi,

osa paistui sopivasti. Fb-kaverit sanovat, että uunissani on vikaa, kun ne noin epätasaisesti paistuivat. Ehkä laitan sinne postia ja kuvan onnettomista pipareistani.

Huomenna on tarkoitus

leipoa rieskaa, ehkä jotain muutakin. Se jää nähtäväksi. Mutta tänään on kyllä ollut monta menoa.

Avannolle pyöräilin,

kun ensin olin paistanut pikkuleivät ja äiti oli soittanut. Ylpeänä voin todeta, että se nainen ei turhasta maksa puhelinlaskuja. Hän käyttää joka sekunnin tehokkaasti. Hänellä on selkeä ulosanti, nopea puhe ja kerkeä kieli.

Luulen, että äitini

on sukua kalevalaiselle tyypille, joka lauloi sen toisen suohon. En muista, kuka lauloi kenet, mutta ulosanti täytyi olla huippuun hiottu. Niin on äidillänikin. Murheellisena on todettava, että tytöstä on polvi pahennut: en pärjää äidille tässä lajissa. Enkä leipomisessa enkä vieraanvaraisuudessa päätellen äidin vieraiden määrästä.

En tiedä toista ihmistä, jonka luona käy niin valtavasti kansaa kuin äitini luona. Pökerryttää kuullakin, millainen kansainvaellus käy hänen ovestaan sisälle ja ulos. Tämän sanon rakkaudella ja hyvällä sydämellä. Äitini on sellainen ihminen, jonka kanssa ihmiset viihtyvät. Olen iloinen, että sukulaiset ja muut vierailevat hänen luonaan, sillä isän kuoleman jälkeen puhekaverin puute on ilmeinen. Tervemenoa edelleen kaikki ystävät ja suku äitiä tapaamaan!

 

Tänä aamuna uimareissun aikana aurinko nousi - vähän ennen kymmentä!

 

Olin Arin luona

tänäänkin. Viimeinen espanjan tunti ennen joulua oli sekin tänään. On se vaikeaa! Sanoja vielä voin jotenkin oppia, mutta kun pitäisi osata muodostaa lauseita ja keskustella, niin johan myrkyn lykkää! Onneksi se on muille yhtä vaikeaa, joten en ole menettänyt toivoani.

Lähetysvirsi avautui

virsikirjasta,425. Se sopii hyvin adventinkin aikaan. Hyvää viikkoa eteenpäin, arvoisa lukijani!

 

1.
Soi kiitosvirsi kerran
kedolla paimenten.
Me kunniaksi Herran
myös saamme laulaa sen.
Jo loistaa kirkkaus.
Siis Betlehemin lasta,
kansasi kuningasta,
nyt muista, Israel.

2.
Seimestä Golgatalle
hän kulki, laupias.
Hän uupui ristin alle,
siunattu Messias.
Lain kaiken täytti hän.
Siis hänen armoansa
ja ristinuhriansa
nyt muista, Israel.
3.
Hän, Juudan jalopeura,
on saanut kunnian,
ja ystäväinsä seura
sai voitonsanoman.
Se kaikuu maailmaan.
Siis neuvonantajaasi,
Herraasi, Jumalaasi,
nyt kuule, Israel.

4.
Hän käsivarrellansa
ihmeitä aikaan saa.
Hän nostaa valtikkansa
ja portit aukeaa.
Ja juhlaan Siionin
nyt itkumuuriltasi
luo vapauttajasi
käy iloon, Israel!

 

Jaakko Haavio 1962. Virsikirjan lisävihkoon 1963.