07.12.2014 - Toinen adventti!

Postissa tuli SPR:n joulukalenteri, jota olen lystikseni availlut. Tuli mieleeni, mahtavatko tämän päivän ihmiset enää tietää, mikä on adventti. Itsenäisyyspäivänä kalenterissa oli kaksi kynttilää. Tänään, toisena adventtina tonttu.

Adventti tarkoittaa odotusta, Jeesuksen odotusta. Jeesuksen syntymän muistoksi vietetään kristillistä joulujuhlaa. Tosin monet ovat senkin merkityksen unohtaneet, useat tietoisesti. Tontut ja tunnelma on heidän mielestään hauskempaa kuin pelastus iankaikkiseen elämään Jeesuksen kautta. Minulle usko Jeesukseen on tärkein syy viettää joulua.

Vuosi on kulunut

onnettomuudesta, johon jouduimme tyttäreni kanssa matkalla anoppilaan.

Tänään voin vain kiittää Jumalaa pelastumisestamme. Auto oli katollaan pellolla, me ryömimme rikkinäisistä ikkunoista ulos. Muutaman päivän sairaalassa olon jälkeen pääsimme kotiin ja olemme parantuneet vammoistamme.

Tosin jonkinlainen autopelko minulla on edelleen ja se ei ole kivaa. Mutta pärjään sen kanssa ja uskallan ajaa.

Ristiäisjuhlassa

olin eilen. Niilo Siivertti nukkui tyytyväisenä kasteen ajan. Mutta Jumalan teko, kaste, ei olekaan ihmisen teko. Sanalla ja kasteen kautta lapsi siirtyi Jumalan valtakuntaan, Jeesuksen omaksi, mitä hän on jo luomisen perusteella. Niin me kaikki. Syntiinlankeemuksen takia kaste on välttämätön erottamaan ihmisen tämän maailman ruhtinaan alaisuudesta Jumalan valtakuntaan. Mutta ilman opetusta kaste jää turhaksi, ilman kuulemista Jumalasta, hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta. Sana ei tyhjänä palaa, kun sitä kerrotaan ja opetetaan. Se tekee sen, mitä varten se on lähetetty.

Etsin kuvaa

erään lapsemme ristiäisjuhlasta, mutta en löytänyt, sillä se oli kauan sitten tänä 7. päivänä joulukuuta. Sen sijaan löysin alempana olevat kuvat, jossa olemme nuoria ja Arikin terveen näköinen. Muistoja, muistoja.

Hiukset nutturalle

kuten mummolle sopii. Kerrankin minulla on näin pitkät hiukset! Iloinen olen siitä.

Sain toimia kahvin keittäjänä ja apuna keittiötöissä. Lupasin mennä aina serkulle, kun heillä on ristiäiset. Toivon, että niitä tulee vielä muutamat. Minusta kahvinkeitto on mukavaa ja mielelläni sitä juonkin. Isäntäväki oli keittänyt maukkaan kalakeiton ja pöytä oli koreasti katettu sekä ruualle että kahville.

Valkoisen esiliinan kaivon kaapin kätköistä ja silitin, että olen asiallisesti pukeutunut, mutta asiallisuus jäi autoon ja olin vain oma itseni, kun menin sisälle.

Kotiin palattuani

pimeässä ajon jälkeen nautin olostani. Istuin katsomaan Linnan juhlia ja juomaan lahjaksi saamaani viinirypälemehua, mitä Hanlore ja Timoteus olivat keittäneet ensimmäisistä rypäleistään. Hyvää se on, makeaa ja mietoa.

Tärkeintä itsenäisyyspäivänjuhlassa

oli nähdä nivalalainen sotaveteraani Jaakko Savola, 99- vuotias tervaskanto, joka oli vaimonsa kanssa kutsuttuna vieraana. Eevaa ei näy kuvassa, pojantytär oli saattamassa häntä ja kadetti (ilmeisesti) Jaakkoa.

Isäni oli hyvin samannäköinen kuin Jaakko, pitempi vaan. Senkin takia oli tärkeää nähdä sukulaismies  arvokkaassa juhlassa.

Harmi, kun teeveessä ei kuvattu kahvitilaisuutta muuta kuin huoneissa, joissa presidenttipari kahvitteli. Joka tapauksessa hienoa, että nämä arvostavat veteraaneja.

Juhlien jatkoja en katsonut, ei kiinnostanut.

Piparitaikinan

tein eilen jääkaappiin olevumaan. Ehkä leivon huomenissa pipareita. En ole tehnyt niitä kai vuosiin. En ole jaksanut, mutta nyt ajattelin leipoa. Limppuja aion myös leipoa, niistä tulee joulun tuoksu.

Sairaalaan

Arin luo menen joka tapauksessa. Ehkä avannolle myös, vaikka tuuleekin kovasti. Jaa, taisi ruveta satamaan. Eilen meinasin mennä uimaan, mutta unohdin. Muistin vasta, kun oli suihkussa juoksemisen jälkeen. Juoksin 35 minuuttia ja jalka nousi. Sää oli mainio juoksemista ajatellen: monta astetta lämmintä ja sula maa.

Kirjoittelen kakkosblokia

aina kun muistan. Viime päivinä olen kirjoittanut usein, joskus en muista enkä ehdi kirjoittaa, vaikka kiitosaiheita olisikin. Se blogi löytyy etusivulta.

Arvoisa lukijani,

toivotan hyvää toista adventtisunnuntaita sinulle. Virsi 14 on uusia virsiä, hyvät sanat siinä on:

1.
Syvässä yössä viesti kiirii:
Jo aamutähti sarastaa.
Ihmisen Poika syntyy meille,
nyt sydämenne avatkaa.
Jo omin silmin ihmetelkää:
Näin Herra meidät pelastaa,

kun Sana astuu keskellemme
ja pienen lapsen hahmon saa.

2.
Vain tämän merkin ymmärrämme,
se loistaa synnin syvyyteen:
saa ihmiskunta Jumalansa
näin keskellensä, veljekseen.
Kun Isä antaa Jeesuksessa
itsensä, rakkautensa,
sen kaikki saavat ottaa vastaan,
näin syntyy uusi maailma.

3.
Ja niin kuin yljän saapuessa
juhlaksi vaihtuu keskiyö,
hän saapuu rauhanruhtinaana,
kun kerran suuri hetki lyö.
Kuin köyhät, rikkaat jouluyönä
Jeesusta saivat katsella,
niin meidät myös hän yhteen liittää
juhlimaan uutta liittoa.

Huub Oosterhuis 1964. Suom. Anna-Maija Raittila 1971. Virsikirjaan 1986.

Loppuhuomautus

Kirjoitin jo loppuun tekstini, mutta tulikin äkkilähtö sairaalaan. Koko päivä meni keskussairaalassa letkun vaihdossa tai oikeastaan se kesti vain pari tuntia, mutta siellä oli kova tuuletus ja Arille alkoi nousta kuume.

Niinpä vietin monta tuntia hänen luonaan vuodeosastolla, kun sinne viimein pääsimme takaisin. Toiste lisää, nyt ei voimia.