Kategoriat: Ajankohtaista

Viktor korjaantui!

Toin eilen Arin kirjankuuntelulaitteen kotiin siivotakseni sen. Sen päälle on valunut monet Nutrisonit, Arin ruuat, ja viimeisin sotku oli siivoamatta. Pesin laitteen hammasharjalla varoen kastelemasta sisäosia. Illan mittaan käynnistin koneen monesti, mutta se ei vaan toiminut.

Viktor-kuuntelulaite, celia-kirjastosta lainaa

Tänä aamuna taas laitoin sen päälle ja sepä työnsikin sisällä olevan levyn ulos, vaikka oli väittänyt monta päivää, ettei siellä mitään ole. Levy oli ruuan tahrima! Puhdistin sen ja nyt laite toimii moitteettomasti. Kiitos siitä Jumalalle!

Tarkoitukseni oli jo eilen laittaa postia Celiaan, mutta onneksi en tehnyt sitä. Tätä nykyä laitteet ovat kauniimpia, vaaleita ja pyöreälinjaisia. Tämä on ollut aika monta vuotta jo Arilla. Se on siis lainatavaraa, mutta ilmainen käyttäjälle, joka ei voi itse lukea, ts. on lukemisesteinen syystä tai toisesta. Lääkärintodistuksen avulla kuka vaan voi kirjaston kautta pyytää apua päästäkseen celia-kirjaston jäseneksi.

Sämpylät uunissa,

sillä viimeinen leivänpala meni jo. Tarkoitukseni on juosta tänä aamuna ja mennä taas Arin luo iltapäivällä. Aion soitella niillä sähköuruilla, mitkä siellä on. Otan omia nuotteja mukaani ja kirjatuen nuottitelineeksi.

Öivind Andersenin kirjasta

seuraavat ajatukset:

Ihmisen pitää olla selvillä synnistään voidakseen pelastua. Ei riitä, että näkee ja tunnustaa sen, mikä elämässä on syntiä ja väärin. Se johtaa vain siihen, että ihminen koettaa itse parantaa itseään. Hän ei kuitenkaan tule Jumalan yhteyteen.

Ihmisen täytyy nähdä oma tilansa, jossa hän elää ilman Jumalaa, ja hänelle pitää selvitä sen merkitys. Vasta silloin ihminen voi ottaa vastaan evankeliumin, sillä silloin hän vasta tajuaa tarvitsevansa pelastusta. -s. 94

Pitäisi hakea varastosta

 jouluvaloja lisää. Olen vuosien aikana ostanut joitakin valokrasseja tai muita,  jotka laitan valaisemaan pimeyttä. Mutta niillä ei ole kiire vielä, adventti on vasta tulossa. Tuo kynttelikkö on vieressäni tässä makuuhuoneen ikkunall viestittämässä rakkaille naapureille, että täällä ollaan ja muistetaan toisiamme! Myös naapureiden ikkunasta loistaa kynttelikön valot.

 Vuosia sitten, monta kotia sitten, sytytimme Margit-naapurimme kanssa tuikut ikkunallemme viestittämään toisillemme rukousyhteyttä. Pieni asia, mutta iso merkitys. Ystävyyttä, rakkautta, välittämistä.

 Toivotan siunattua keskiviikkoa,arvoisa lukijani!

Ehkä kirjoittelen vielä lisää tänään, ehkä en. Mutta onhan huomennakin päivä, jos Jumala sen suo. Tänään jatkan tasatuntirukouksiani. Teetkö sinä niin?