20.11.2014 - Etelässä

Terveisiä Espoon tuulista. En tosin tiedä, tuuleeko, mutta lunta ei ainakaan sada, kuten Vaasassa kuulemma on satanut.

Ulkomaalaisiin

olen törmäillyt urakalla viime päivinä, enkä pidä sitä pahana. Eilen postin luona kolme kiinalaista kyseli tietä Minimaniin. Koska en osannut kertoa sitä tarpeeksi hyvin mielestäni, lähdin saattelemaan heitä. Olivat kuulemma jossain konferenssissa paikkakunnnalla. Saattelin Good bless you -toivotuksin heitä matkaan ja vielä myöhemmin vilkutin heille, kun he sattuivat myös katsomaan taakseen.

Junassa tänään

puolestani istuin espanjalaisen vieressä. Huomasin sen siitä, että hän luki sikäläisiä uutisia netistä. Kysyin kohteliaasti, pitkän pohdinnan jälkeen, onko hän espanjalainen. Espanjaksi tietysti kuten kieli-ihmiset tapaavat. Hän myönsi olevansa ja kysyi osaanko hyvin espanjaa. Ainakin oletin hänen kysyvän niin ja vastasin juuri opettelemani sanoin, että hyvin vähäsen osaan. Hän sanoi suomeksi, että sepä oli hyvin sanottu. Tietysti tätä ennen olimme jutelleet suomeksi. Olin muun muassa tarjonnut hänelle eväitäni, mutta hänellä ei ollut nälkä.

Junan eteisessä

seisoin erään afrikkalaisen kanssa, kun odotin Pasilaan saapumista. Mies alkoi nostella matkalaukkuväliköstä pahvilaatikoita lattialle. Kolme kirjalaatikkoa, huh huh, mitenhän se saa nuo ulos. Mutta se oli vasta alkua. Lopulta eteisessä oli minun ja hänen lisäkseen kymmenkunta laatikkoa ja saman verran erikokoisia kasseja ja pusseja. Hän muutti Vaasasta Pasilaan! No problems, kaverit on vastassa, hän kertoi iloisesti, kun englanniksi juttelimme.

Tällaista muuttomahdollisuutta en ole tullut aiemmin ajatelleeksi, mutta nyt painan asian visusti mieleeni. Eihän sitä tiedä, koska muutan, ja jos muutan, niin juna voisi tosiaan tulla kyseeseen. Auttelin joitakin miehen pakaaseja ulos kunnes hänen ystävänsä riensivät apuun. Vielä vartin päästäkin näin toista junaa odottaessani kuinka mies kavereineen raahasi laatikoita asemasillalta. Onnea hänelle uuteen kotipaikkaan!

Nyt sitten muutama päivä

lapsenlapsen ja hänen perheensä kanssa. Tämähän on ilo, totta kai!

Nuku hyvin, arvoisa lukijani, alkaa olla unen aika!