Kategoriat: Ajankohtaista

Jätin väliin nuorisokahvilan ja illan rukouspiirin. Niin vaan oli tehtävä.

Sen sijaan väännyin pyörän päälle aamusella ja menin rannalle rukoilemaan ystävättären taksiin hetkeksi, kun hän odotti asiakastaan ja jatkoin matkaa uimaan. Sielläkin näin muutaman vanhan parran ja morjestimme. Minähän en käy saunassa, joten tervehdykset kuten käyntikin oli pikainen.

Tuleeko lapanen, vai?

Kutomista

Käsitöitä olen tehnyt laiskahkosti, mutta vähin erinkin karttuu.

Kuulin, että sukat voi tehdä kutomalla kantapään lopuksi. Päätin tehdä sellaiset. Ohessa siis kuva sukasta, ei lapasesta. Kantapään silmukat jätin langalle, kuten lapasessa. Lopuksi otin ne puikolle. (4 x 10s Seitsemän veljestä -lanka)

Jos vaikka ensi vuoden joulupaketteihin jo saisin valmiiksi sukkia ja lapasia!

Tänäkin vuonna moni avusti pakettien tekemisessä minua ja itsekin jaoin jollekin jotain itselleni tarpeetonta paketoitavaa. Kukin ostaa tai kutoo tai tekee, mitä voi. Yhteistyöllä kaikki on mukavampaa ja paljon enemmän saamme aikaan.

Kantapään teko

Sukkahan siitä tuleekin.

ei sitten sujunutkaan leikiten. Tai kantapään kyllä tein, mutta kahden neuloksen yhteen liittämistä harjoittelin moneen otteseen. Tytär sitten laittoi linkin, englanninkielisen. En ymmärtänyt ohjetta.

Etsin nettisanakirjasta sanojakin, mutta ei auta, vaikka teksti olisi suomenkielinen: en osaa lukea OHJEITA! En edes lasten pelien ohjeita saati sitten neuleohjeita, vaikka olisi miljoona kuvaa.

En viitsi laittaa

kuvaa sukan kantapäästä, vaikka se onkin onnistunut, sillä yhteenliittämisestä ei tullut siisti. Kuva seuraa, jahka kantapää on onnistuneesti kohdallaan.

Teki vaan mieleni kokeilla tehdä sukka erilailla, mutta pitäisi kai luottaa vanhoihin ohjeisiin eikä yrittää uusia, kun ei edes osaa. Hmmhph.

Sokerikko ja kermakko uusiokäytössä!

Vanhalta pariskunnalta

sain jotain heille tarpeettomia muistoesineitä. Kuvassa kermakko ja sokerikko, jotka pääsivät uuteen virkaan. Myös kiiltävä tarjotin sopi mielestäni mainiosti kynttilöitä heijastamaan, joten myös se on esillä.

Ilta yksin

kotona lukien, kuunnellen ja omissa oloissani tuntuu hyvältä. En vaan kestä paljon ihmisten kanssa seurustelua. Se on mukavaa, mutta kuluttaa voimiani varmaan enemmän kuin keskimääräisesti ihmisellä. Minusta on tullut HERKKIS!

Jumalan kulkukoira -kirjaa

olen illan lukenut ja itkeskellyt sen syvyyttä ja mukavia sanavalintoja. Monilahjakas lähetti tuo Seija Uimonen!

Caption

Katsoin netistä, löytyisikö sieltä tietoa hänestä, ja löysin mukavan linkin, jossa Seija kertoo hiukan itsestään. Hän on nyt 70-vuotias.

https://www.youtube.com/watch?v=oie4ZEw2hkM

Tänään avaankin hiukan sinulle, hyvä lukijani, jotain tästä kirjasta. Seija kertoo sodan keskeltä:

Vaikka elin kaiken keskellä ja koko ajan seurasin uutisia, jouduin kysymään, kumpi puoli mitäkin teki, ja lopulta se jäi arvauksen varaan. Monet olivat valmiit jopa järjestämään surmia oman puolen ihmisille, että saisivat syyn vieritetyksi toisten niskoille. -s.108

Toinen ajatus sodan jälkeen:

Omalta osaltani olen pitänyt pahimpana sitä, jos tämän sota-ajan seurauksista joudutaan sanomaan:He eivät tehneet parannusta, niin että olisivat antaneet kunnian Jumalalle.

Miten tärkeää meidänkin, itsenäisen ja täysivaltaisen Suomen tasavallan kansalaisten olisi vielä vuosikymmeniäkin sodan päättymisen jälkeen muistaa Raamatun sanat:

Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.

Kun sinä syöt ja tulet ravituksi, niin ylistä Herraa siitä hyvästä maasta, jonka hän on sinulle antanut. Varo, ettet unohda Herraa, sinun Jumalaasi. -s. 106

 Hyvän yön toivotus, arvoisa lukijani, virren 563 sanoin:

1.
Ilta on tullut, Luojani,
armias ole suojani.
Anteeksi synnit antaen
rauhalla siunaa Jeesuksen.

2.
Jos vielä uuden päivän saan,
lapsenas auta kasvamaan,
niin että taivaan kirkas sää
täällä jo saisi lämmittää.

3.
Lapsena hoida taivahan
keskellä vieraan maailman.
Täällä jo taivas rintaan luo,
nukkua helmaas nyt mun suo.

  

 

Säk. 1 englantilainen viim. 1800-luvun alkupuolelta. Säk. 1 suom. lastenlehdessä Varpunen 1860. Uud. ja säk. 2–3 mahd. Aune Krohn 1931. Virsikirjan lisävihkoon 1963.