Kategoriat: Ajankohtaista

Marraskuu

on pimeä ja valoton kuukausi. Meidän perheessämme se on kuitenkin juhlakuukausi, koska meillä on kahden lapsen sekä oma syntymäpäiväni.

Minulle on ollut pitkään tärkeää myös kirkkovuoden päätös ja uuden kirkkovuoden alkaminen adventtina. Virsi 160 on erityisen lähellä sydäntäni:

1.
Kun luova tahto kaikkeuden Herran
turmellun maailmamme kohtaa kerran,
on päivä tuomion.
Nyt polvillemme!
Jumala, luoja, saakoon kiitoksemme.

2.
Kun ihmiskunta huutaa peloissansa,
ilmestyy Kristus, näyttää kunniansa.
Nyt koittaa oikeus.
Nyt polvillemme!
Pilvissä loistaa merkki Kristuksemme.

3.
Siis ajan merkit nähkää: uutta luodaan,
puu kukkii, kesä keskellemme tuodaan.
On päivä Kristuksen.
Nyt polvillemme!
Kunnian Herra tuntee kurjuutemme.
4.
Hän ristinpuulla kuoli puolestamme,
hän kantaa Isän haltuun maailmamme,
hän, uhrikaritsa.
Nyt polvillemme!
Kaikesta saakoon Isä kiitoksemme.

5.
Maailman ääriin kaikuu huuto Herran,
se elävät ja kuolleet kohtaa kerran.
Nyt armon aika on.
Nyt polvillemme!
Ja Vapahtaja saakoon kiitoksemme.

 

Eyvind Skeie 1978. Suom. Anna-Maija Raittila 1982. Virsikirjaan 1986

Tuon virren sävel ja sanat

rohkaisevat minua. Virsi tasapäistää meidät ihmiset: kukaan meistä ei kestä tuomiolla omien tekojensa tähden vaan jokainen meistä on syntinen. Mutta syntiselle luetaan armo, kun hän uskoo Jeesukseen. Meille annetaan lahjaksi puhtaus ja pyhyys, Jeesuksen verellä pestyt vaatteet puetaan yllemme eikä Jumala näe meissä mitään syntiä ja likaa. Kelpaamme Jumalalle, koska hän näkee meissä vain Kristuksen, Poikansa pyhyyden.

Se lohduttaa. Minun pitää kuitenkin luovuttaa oma kruununi ja polvistua kuninkaan eteen. Mutta se juuri on ihmiselle kaikkein vaikeinta! Emme millään hyväksyisi sitä, että emme ole sen parempia kuin naapurimme tai joku retku, joka hänkin saa yhtä puhtaat vaatteet kuin me. Ja me mielestämme ansaitsisimme jotain parempaa kuin moni muu.

Mutta tämä juuri on armoa, ettei tekojamme katsota, ei hyviä eikä pahoja. Minun ei tarvitse yrittää niin ankarasti koko ajan kelvata Jumalalle ja ihmisille ja kaikille mahdollisille tahoille. Minä riitän tällaisena!

Kesän 2011 kissankelloja, jotka kuuluttavat meille rauhaa!

Messussa

Markus Pöyry piti mahdottoman hyvän saarnan eilen. Suosittelen kuuntelemaan http://www.lhpk.fi/ ja sieltäsaarnat. Lopuksi katsoimme kahvin jälkeen vielä Ristisaaton, joka sekin löytyy kyseisiltä sivuilta. Siinä kerrotaan, kuinka tähän on päädytty, että Luther-säätiö ja Lähetyshiippakunta on pitänyt perustaa ja kuinka se on syntynyt.

Sen on synnyttänyt ihmisten tarve saada raamatullista luterilaista opetusta ja ehtoollisyhteys oman paimenen alaisuudessa. Tuo asia minutkin johdatti mukaan lähes viisi vuotta sitten, kun ensi kerran joku oli kutsunut Pöyryn Vaasaan pitämään opetusta ja kertomaan asiasta. Pastorit eivät tyrkytä itseään, mutta he lähtevät sinne, minne heidät kutsutaan.

Eilisen saarnan aihekin kertoi osittain edellä mainitusta. Opetuslapset menivät taloon, jossa heidät otettiin vastaan. Sinne alkoi virrata ihmisiä ja tuossa paikassa seurakunta syntyi.

Tehokas apulaiseni kuvitti kortit Romanian lasten paketteihin!

Andersenin ajatuksia

roomalaiskirjeestä.

On varmaa, että Roomalaiskirje on kirjoitettu uskoville ihmisille, jotka ovat tulleet kuuliaisiksi evankeliumille ja jotka omistavat uskonkuuliaisuuden. Tällaisen uskovan pitää alituisesti uudistua evankeliumin välityksellä, jotta hän jatkuvasti voisi olla uskolle kuuliainen ja elää terveesti ja puhtaasti Jumalan yhteydessä. Mitä hyödyttää kristittyä, jos hän tulee uskoon, ellei hän jatkuvasti elä uskossa? Koska usko tulee Kristuksen julistamisesta, se voi uudistua ja kasvaa vain Kristuksen julistamisesta. s. 17 Uskosta uskoon

Andersen selventää erästä asiaa, josta ainakaan itselläni ei ole ollut noin selkeää kuvaa. Kun meillä on ankaria vaikeuksia, tappioita, velttoutta ja pahat olot, elämämme on ikävää. Andersen sanoo pontevasti:

Se ei kuitenkaan ole totta. Jos väsymme ja joudumme pois kurssista tuollaisten asioiden takia, kristillisyys olisi aivan toivotonta. Kukaan ei voisi silloin pelastua tämän pahan maailman halki. Saatana, maailma ja meidän oma paha luontomme ovat yhtä vaarallisia meille kaikille. Jumala on antanut meille erityisen avun tätä vastaan. Jos kaikesta huolimatta olemme poikenneet suunnasta ja väsyneet, näin on käynyt, koska olemme lakanneet ottamasta huomioon sanan Jeesuksesta. s. 18.

Hepr.kirje sanoo:

Ajatelkaa häntä... jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi.

Andersen jatkaa:

Häntä voimme ajatella vain hänestä kirjoitetun Sanan välityksellä. Kristitty tarvitsee päivittäin evankeliumia säilyäkseen Kristuksessa. Luther sanoi nimenomaan Roomalaiskirjeestä, että sen keskeisten kohtien tulisi olla uskovan päivittäistä ja rakkainta lukemista, jotta he voisivat elää oikein Jumalan yhteydessä. Tämä on erityisen tärkeää masentuneelle ja voimattomalle kristitylle. s. 18.

On niin painavaa tekstiä, etten jatka tällä kertaa enempää. Tuossakin on miettimistä vähäksi aikaa meille jokaiselle.

Piirakan tuoksua vierasta odotellessani

Hammaslääkäriin

Sain tarkistusajan elokuussa tälle päivälle, joten menoksi vaan. Samalla poikkean postissa ja vien paketin kaukaiseen maahan lähtemään.

Palatessani odotankin Marjetan saapuvan. Ruoka kypsyy uunissa.

Iloisiin kuulemisiin, arvoisa lukijani!