Kategoriat: Ajankohtaista

Roomalaiskirjeen 1-8 luvut selitettynä

Uskosta uskoon!

Aloitin viikko sitten toistamiseen lukea erinomaista roomalaiskirjeen selitystä. Olen päässyt vasta johdannosta ensimmäisen luvun alkuun. Teos on perusteellinen, se ei ole velttojen vesivelliä, kuten joku siteeraa Chambersin vanhaa upeaa hartauskirjaa. Niinpä sitä ei voikaan lukea kevyesti.

Lähetysmielen sytyttäminen

on Andersenin tarkoitus, kun hän kirjoitti tämän kirjan, joka suomennettiin ensi kerran v. 1975, tämä uudistettu painos on otettu v. 2007. Andersen sanoo:

Pyhän Hengen pitää saada tehdä Kristuksen sana eläväksi sydämille, jatkuvasti. -s. 13

Jos Raamattu ei kiinnosta?

Andersen opastaa:

Jos olemme haluttomia lukemaan, jos mielemme on masentunut tai raskas huolista ja vaikeuksista tai tunnemme itsemme kylmiksi, kuolleiksi tai tyhjiksi sydämeltämme, meidän ei tule ponnistella tullaksemme hengelliseen vireeseen. Se tekee meille kaiken vain entistä vaikeammaksi.

Saamme turvautua siihen, että Raamatun sanalla on voima ja kyky virkistää haluton ja raskas tai tyhjä mielemme. Sana on Jumalan sanaa, ja sillä on voima ja valta, niin kuin hänen Sanallaan aina on ollut.

Hän on luonut kaiken ja pitää kaikkea voimassa Sanansa välityksellä. - - Voimme luottaa siihen, että Sana voi kohdata meidät sellaisina kuin olemme. -s.14

Paljon muutakin viisasta Andersen kirjoittaa, mutta palaan siihen myöhemmin.

Enkeli rukolee

 

On pyhäinpäivän aatto

Eräässä filmissä Hercule Poirot selvittää Halloween-lastenjuhlissa tapahtunutta murhaa. Hän toteaa:

Minun maassani sytetään kynttilä vainajien muistoksi eikä järjestetä tällaisia juhlia.

Ohjelman lopussa, kun lukuisat murhat, jotka seurasivat toistaan, oli Poirot ansiokkaasti selvittänyt, hän meni tuttaviensa kanssa hautausmaalle sytyttämään kynttilän.

Itse en käy haudoilla, koska läheisteni haudat ovat Nivalassa. Varmaan Arin sairaudesta johtuen perheellämme ei ole myöskään ollut tapaa käydä sytyttämässä täkälaisellä hautausmaalla kynttilöitä muualla kuolleiden muistoksi. On tässä elämässäkin ollut tarpeeksi tekemistä. Kotona kyllä poltan usein kynttilää. Juhlalliseksi pyhäinpäivän tekee se, että isäni molemmat vanhemmat ovat kuolleet näinä päivinä, 1. ja 2. päivä marraskuuta, 10 vuoden välein.

Kävin juoksemassa

  saman lenkin kuin toissa päivänä. Reilun tunnin, noin 8,5 km. Vaikka sadetta ei luvattu, yhtäkkiä tummat pilvet ilmestyivät  taivaan rantaan ja lähetessään alkoivat ripsiä vettä. Olin siis molemmin puolin märkä, kun pääsin kotiin. Olo on erinomaisen mukava lenkin jälkeen!

Eilen pohdin sitä,

että juostessa voimat alkavat lisääntyä, vaikka olin kuvitellut, että vaikka juoksisi kuinka pitkästi. voimia on vain sen verran kuin niitä oli lenkille lähdettäessä. Olin väärässä. Andersenin puhe Jumalan Sanan voimasta kertoo jotain samaa. Sanan alla ihminen muuttuu ja kasvaa. Sana sisältää voiman siihen, sitä ei tarvitse puristaa itsestä. Samoin on juoksemisessa: elimistössä tapahtuu jotain, niin että voimat paitsi kuluvat, myös alkavat lisääntyä. En osaa asiaa paremmin ilmaista, mutta toivon, että pääsit kärryille, hyvä lukijani!

Leipää

Uni se vaan ei tahdo

iltaisin tulla silmääni. Eilenkin keppuroin kolmeen asti. Lopulta kävin hieromassa niskaani ja käsivarsiani koneella ja tein vaikka mitä, ennen kuin viimein taju lähti.

Kiusallista. En tiedä, miksi olen niin herkkä kaikelle mahdolliselle, hyville ja ikäville uutisille, niin että en kykene rentoutumaan.

Pojan perhe

tulee tänään yökuntiin luokseni. Niinpä olen siivonnut ja leiponut leipää, käynyt kaupassa ja järjestellyt paikkoja. Ihana nähdä näitä omia rakkaita, harvoin heitä tapaan. Nuorten elämä on hektistä, on työ- ja muut paineet. Luojan kiitos, töitä on heillä riittänyt, itsestäni en sen takia olekaan huolissani, koska nuorten on tulevaisuus.

Olkoon pyhäinpäiväsi siunattu, arvoisa lukijani!