23.10.2014 - Kolkon kylmänä päivänä

Eilinen jääköön taa

sanotaan laulussa. Niinhän se taas jäi monine kuvioineen. Espanjan opiskelu jatkui viikon tauon jälkeen. Meillä on pätevä Martha-opettaja, joka osoittaa meille hauskoja sanontoja ja muuta kieleen ja kulttuuriin viittavaa. Itse hän on kuubalainen.

El banco on espanjaksi paitsi pankki, myös penkki. Se selittyy siten, että rahoja pidettiin laatikossa, jonka päällä istuttiin etteivät rosvot saaneet niitä. Eli kyseessä oli banco, pankki, ja myös banco, penkki, jonka päällä istuttiin.

En ole varma, olivatko ne rosvoja, jotka istuivat ryöstämänsä pankkisaaliin päällä vai tyyppejä, jotka estivät rosvoja saamasta saalista. Periaate on kuitenkin selvä, ja nyt tiedämme el banco -sanan merkityksen.

Opiskella pitäisi

joka päivä hiukan, että sanat jäisivät muistiin. Ei auta kerran viikossa mennä tunnille, jos oppiminen jää vain sen varaan. Itse on päntättävä, opettaja ei voi sitä tehdä.

Arin luona

kävin eilen ennen illan tuntia. Olimme alakerrassa tapamme mukaan ja kuuntelimme Matteuksen evankeliumia. Odotamme Bo Giertzin kirjoja tulevaksi celia-kirjastosta. Toivottavasti ne vastaavat odotuksiani, toisin sanoen Ari pitäisi niistä.

Ari oli aika limainen ja silmätkin olivat vähän tulehtuneet, vaikka niihin laitetaan päivittäin lääkettä.

Illan vesijumppa

oli piste iin päälle. Rentouttavaa vedessä pomppimista, käsien, jalkojen ja koko kehon  jumppaamista. Ohjaaja on asiansa osaava nuori nainen.

Toissapäivänä olin

flunssainen. Niinpä vietin sen päivän aika laiskasti. Eilisaamuna heräsin varhain, mutta sohvalla otin syvät unet aamulla yhdeksän maissa. Kun siitä heräsin, olin  uusissa voimissa. Niinpä rohkenin lähteä pururadalle lenkille. Juoksin puoli tuntia, ohjelman mukaan. Siellä oli helppo juosta, vaikka maasto onkin haastavampi kuin tässä kotinurkilla.

Ainoa hankaluus autolla menossa, tai paremminkin paluussa, oli se, että silmälasini huurtuivat niin etten tahtonut nähdä mitään ajaessani. Iho eli ja hengitti niin! Mutta näen onneksi jotenkin ilman lasejakin, joten mitään vaaratilanteita ei sentään tullut. Olin kylläkin kävellyt puoli kilometriä lopussa, niin etten suinkaan juosten autoon hypännyt, mutta hiki virtasi.

Kolkko tuuli

puhaltaa tänään. Pakkasta oli aamupäivällä -5 astetta. Pyöräilin rannalle ja istuimme ystävättären autossa. Hän oli työreissulla, juttelimme ja rukoilimme autossa kunnes hänen piti lähteä taas. Minä jatkoin matkaani uimaan avannolle, joka on auki vielä tietysti. Vesi oli noin 4-asteista.

Kirjastoon

kävin viemässä luettavaa vaihtopöydälle, mutta en löytänyt itselleni mitään.

Vietin tunnin kirjaston hyllyjen kirjoja pläräten. Joihinkin tartuin, mutta vähän päästä palautin: en jaksakaan tätä! Lopulta en ottanut yhtään kirjaa, mutta sen sijaan hain kaksi H. Poirotia videohyllystä.

Raamattua

olen lukenut aika tiiviisti: psalmeja aamulla, kronologista sen jälkeen ja Saarnivaaran Raamattua jossain välissä.

Minut yllätti eräs jae Matteuksen evankeliumin lopussa. En ole sitä koskaan huomannut, enkä tiedä, onko se mitenkään erityinen jae. Mutta ihmettelen taas, miten ihmeellisesti Raamattu avautuu kerta kerralla eri kohdista.

 Siellä sanotaan, 27:61:

Magdalan Maria ja toinen Maria istuivat siellä vastapäätä hautaa.

Joosef toi illan tullen Jeesuksen ruumiin puhtaaseen liinavaatteeseen käärittynä ja pani sen uuteen hautakammioon, jonka oli hakkauttanut kallioon. Sitten hän vieritti kiven haudan suulle. Ja naisetistuivat vastapäätä hautaaja katselivat!

Mitä naiset miettivät, mitä puhuivat keskenään tai puhuivatko mitään? Sanoivatko Joosefille mitään? Emme tiedä.

Olen kahden vaiheilla

menenkö tänään lenkille vai en. Luultavasti en, sillä olinhan eilen. Ja huomiseksi on luvassa parempaa säätä kuin tänään. Sairaalaan soitan, kun Sauliz on tapaamassa Aria iltamassa.

Ehkäpä otan aika rauhallisesti tämän päivän vaan! Levollista mieltä sinullekin, arvoisa lukijani!