12.10.2014 - Tämä pimeys väsyttää!

Illan pimeydessä

kirjoittelen. Pari kuukautta kun jaksaisi, niin sitten alkaa kevään valo taas tuoda uutta voimaa. Tämä vanhan valon väsyminen ja sammuminen joulun kynnykselle lopullisesti uuvuttaa.

Mutta syksyn värit ovat nyt kauniit! En muista, onko vuosiin ollut näin ihanan kirkasta ja kirjavaa ruskaa!

Arin luona

olin koko iltapäivän. Kuuntelimme Bo Gierzin Kalliopohja-kirjaa, ja sitä Ari halusi jäädä vielä kuuntelemaan, kun lähdin. Sen kerronta on hykerryttävän ihanaa ja itkettävää.

Kirja kertoo kolme tarinaa 1800-luvun Ruotsista, maallistuneesta kirkosta ja herätyksestä, joka vihastuttaa kunnon ihmiset, jotka nauttivat paloviinaa tilaisuuksissa, joihin papistokin mielellään osallistuu. Itku silmässä sitä kuuntelin. Pappi-parka, joka joutui kuolevan ihmisen vuoteen ääreen, eikä osannut mitenkään lohduttaa. Hänellä ei kerrassaan ollut mitään käsitystä, mitä sanoa synninhädässä olevalle uskovaiselle ihmiselle.

Sitten tulee maalaisnainen, joka saa armon kirkastumaan kuolevalle, niin että pappi voi antaa ehdoollisen ja kuoleva saa rauhan. Tästä se herätys lähtee, pappi tulee synninhätään. Ihana, ihmeellinen kirja!

Olin uimassa

aamupäivällä. Oi, kun olen iloinen pyörästäni, sillä se on kevyt polkea ja pääsen nopeasti paikasta toiseen.

Pieni astia Pyhässä maassa

on Risto Santalan kirjoittama kirjanen. Perheen Ismo-poika kuoli 7-vuotiaana syöpään Israelissa v. 1959. Pojan kuoleman jälkeen isä piti päiväkirjaa ja kertoo ja muistelee poikaansa.

Lohdullinen on se tunne, mitä koen lukiessani kirjan tekstiä.

Siunausta alkaneeseen uuteen viikkoon, arvoisa lukijani!