11.10.2014 - Kaamos on alkanut!

Kaamos se on Pohjanmaallakin!

Minua helpotti joskus, kun oivalsin, että eivät vain lappilaiset saa "nauttia" pimeän suomasta lamaannuksesta vaan se oikeus on meillä etelämpänä asuvilla myös. Sytytetään siis kynttilä hämärän hiipiessä huoneeseen ja lisää valoja, kun pimeys tiivistyy. Itselläni on kirkasvalolamppu ja käytän sitä myös aamuin illoin.

Sille en voi mitään, että hämärät päivät väsyttävät ja tylsistyttävät. Eilen meni yli puolen päivän ennen kuin sain väännetyksi itseni ulos talosta. Kävin pyöräillen uimassa ja sen jälkeen kaupassa. Ostin monta pakettia sulatejuustoa tarjouksesta sosekeittojani varten. Tänään on taas uusi keitos porisemassa ja syön sitä monta päivää.

 Ruuanlaitosta

 en erityisesti pidä. Pidän vain lopputuloksesta. Sama pätee siivoukseen, pyykinpesuun ja melkein kaikkeen. Enkö siis pidä mistään? Leipomisesta pidän vähän enemmän kuin edellä mainituista. Lukemisesta pidän jo ennen kuin kirja on lopussa. Joidenkin kirjojen ei toivoisi loppuvan ollenkaan.

Tänään joka tapauksessa tein sosekeittoa kahdella kattilalla, että riittää moneksi päiväksi. Niissä on eri suhteessa porkkanaa, sipulia, punajuurta, kesäkurpitsaa ja erilaista sulatejuustoa. Maistelen, kumpi on parempaa, en malttanut yhdistää yhteen kattilaan.

 Romaaneja

ei ikävä kyllä voi lukea kovin monesti muistamatta juonta. Ja kun sen muistaa, ei kirjaa viitsi lukea, yleensä.

Raamattu

on toisenlainen. Vaikka sen punaisen langan tietää, niin sisältö avautuu aina sen mukaan, mikä on tarpeeni ja vastaanottokykyni. Joka ei usko Jumalaan eikä hänen sanaansa, ei saa Raamatusta mitään irti. Sitä ei voi ymmärtää ollenkaan ilman Pyhää Henkeä, jonka Jumala antaa sille, joka uskoo.

Eilen illalla

olin Airiston luona raamattupiirissä. Meitä oli 11 siellä. Luimme efesolaiskirjettä, kuuntelimme Norvannon selitystä siihen sekä kuulimme joidenkin raamatunselittäjien opetusta siitä sen lisäksi, että itse pohdimme lukuja. Koimme uskovien yhteyttä ja nautimme toistemme seurasta.

Airisto oli keittänyt kahvit, tehnyt leivät poikineen tarjoiluksi meille. Vapaaehtoisen kahvirahan jätimme, se menee meidän Mikaelin seurakunnan tilille. Kunhan kannatuksemme kasvaa, voimme kutsua oman pastorin Vaasaan. Asia on kaksipiippuinen sikäli, että rakastamme Markus Pöyryä opetuksineen emmekä haluaisi luopua hänestä, mutta pastori, joka asuisi Vaasassa mahdollistaisi työn laajentamisen jokaviikkoisiksi messuiksi ja muutakin toimintaa voisimme järjestää.

Amekin kanssa

pyöräilimme Airiston luo illan pimeydessä. Sää oli kai viimeisiä kertoja lämmin, varmaan 10 astetta. On luvattu, että säät muuttuvat kylmemmiksi, ja onhan jo myöhäinen syksy, joten se on todennäköistä. Oli pimeä, ihana pyöräkeli.

Juoksemassa

kävin tänään jo puoli kymmeneltä. Nyt siellä vähän sateleekin, joten hyvä kun olin aamusta asialla.

Päivän lenkkiin kuului 20 minuuttia juoksua yhteen suuntaan ja palatessa vuorotellen juoksua ja kävelyä. Paluumatkaan kului vain 21 minuuttia, mitä ihmettelin. Juoksin aina 2 min, kävelin yhden. Aluksi juoksin pari väliä niin lujaa kuin jaksoin, eikä se ollut kova vauhti. Sitten töppöseni alkoivat hyytyä; loppumatkasta juoksin minuutin ja kävelin seuraavan.

Ensimmäinen minuutti lähdön jälkeen menee kevyesti. Sitten tulee vessahätä ja muita epätosia oireita. Mutta kun 3 - 4 minuuttia jatkan vaan, niin oireet häipyvät. Liekö muilla samoja kokemuksia, minulla käy näin!

Lapsenlapsi

soitti ja juttelimme mukavia. Hän kertoi leikeistään ja tekemisistään. Joka kertaa huomaan lapsen kasvaneen ja kehittyneen. Se on ilo ja kiitosaihe. Ei ole itsestään selvää, että lapset kehittyvät ja pysyvät terveinä. Lahjaa se on.

Harvoin tapaamme, mutta yhteys säilyy, kun se on syntynyt ja olemassa. Itse pidän yhteyttä lähettämällä postia mahdollisimman usein. Toivon, että voisimme olla kirjeenvaihdossa sitten, kun lapsenlapsi oppii kirjoittamaan.

David Wilkerson

on yksi kuuluisista evankelistoista ja myös arvostamistani. Hän kuoli jokin vuosi sitten liikenneonnettomuudessa. Jumala otti hänet pois. Kuuntelin tänä aamuna hänen opetuksensa seurakunnan työntekijöille ja pastoreille.

Itkin, kun kuuntelin. Wilkerson kertoo, että on kahdenlaisia pappeja, on Ebjatarin hengessä kulkevia sekä Saadokin. Heidät voi tänäänkin erottaa toisistaan.

Suosittelen kuuntelemaan, jos saat mahdollisuuden.

Erik Ewalds

on toinen, jo edesmennyt pastori. Hän oli sielunhoitaja ja psykoterapeutti pappisviran ohessa. Kuuntelen pian hänen opetuksensa. Aikoinaan luin hänen kirjojaan ja kuuntelin monia äänitteitä.

On tärkeää kasvaa paitsi uskossa, myös ihmisenä. Teemme monia virheitä ja erehdyksiä sen takia, ettemme ymmärrä itseämme ja toimiamme. Jos kuuntelisimme, mitä meille itsellemme kuuluu ja suostuisimme kohtaamaan kipeitä tunteitamme, voisimme Jumalan armon avulla parantua ja eheytyä. Näin meidän olisi helpompi elää itsemme kanssa ja toisten kanssa ja toiset kestäisivät myös paremmin meitä!

Itse olen joutunut käsittelemään paljon sisäistä elämääni, että olen kestänyt kasassa elämäni koitoksissa ja etten olisi katkeroitunut.

Jumala puhuu

Sanansa kautta. Hän puhui jokin päivä sitten minulle:

PIAN VAPAUTETAAN KAHLEISTAAN KUMARAAN KANGISTUNUT VANKI.

Jesajan 51:14 jakeen kautta. Minulle jae viittaa Arin tilanteeseen.

Seuraavana päivänä Hän vahvisti puhettaan luvun 60:21, 22 jakeiden kautta. Jumalahan sanoo useamman kerran saman asian vahvistaen näin, että hän on totisesti puhunut:

HE OVAT TAIMIA MINUN TARHASSANI, MINUN KÄTTENI TYÖ, JOLLA OSOITAN KIRKKAUTENI. - - MINÄ, HERRA, TOTEUTAN TÄMÄN ÄKKIARVAAMATTA, KUN HETKI ON TULLUT.

Voit pohtia, miten nuo kuuluvat yhteen! Psalmissa 80 Jumala on kuitenkin puhunut jo vuosia sydämelleni, taas miestäni ajatellen:

OTA HOITOOSI TÄMÄ VIINIKÖYNNÖS, TAIMI, JONKA OIKEALLA KÄDELLÄSI OLET ISTUTTANUT ITSEÄSI VARTEN - -

Tuon psalmin kautta minäkin olen kohottanut psalmistan tavoin ääneni Jumalan puoleen: auta jo meitä, käännä jo katseesi meidän puoleemme! Nyt hän sitten vastasi edellä mainituilla Jesajan sanoilla minulle, että ei enää kauan, äkisti ja äkkiarvaamatta Herra toteuttaa sanansa. Ja hän vahvistaa senkin, että hänen taimiaan me olemme, hänen lapsiaan, hänen rakkautensa kohteita.

Jumala puhuu jokaiselle henkilökohtaisesti käyttäen niitä sanoja ja Sanan kohtia, jotka koskettavat juuri kyseistä ihmistä ja jota kieltä tämä voi ymmärtää.

Siunattua, hyvää viikonloppua, arvoisa lukijani, tutun virren sanoin:

Johan Ludvig Runeberg 1857. Suom. 1863. Uud. Julius Krohn 1880. Virsikirjaan 1886.