Kategoriat: Ajankohtaista

Kokemuskouluttajan roolissa

Hurautin uudella tuunatulla pyörälläni kepeästi Ammattikorkeakoululle rekvisiitta mukanani. Arin ja minun kuva seurusteluajaltamme, otos perheestä ja toinen erään lapsemme vihkiäisistä, jossa olemme koko perhe.

                                                           

Matkojen nopeuttaja!

Ryhmä, jolle kerroin oman tarinani MS-tautiin liittyen, oli taas sellainen, että oli helppo puhua. Sosionomiopiskelijoita ja heidän mukava opettajansa.
 Joka kerta tulen puhuneeksi vähän eri kulmasta tarinani, riippuen, miten opettaja minut esittelee tai miten tilanne ylipäänsä vaan johdattuu.

Vesisade

onneksi loppui, eilen satoi koko päivän. Pääsin siis juoksulenkilleni. Tänään ohjelmassa oli 14 minuuttia juoksemista yhteen suuntaan ja sama takaisin. Eikös kuulosta paljon vähemmältä kuin 28 minuuttia joka on melkein puoli tuntia!

 

 

Juoksun alussa

on käynyt monesti jo samoin: tuntuu kuin olisi muka vessahätä, väsyttääkin ihmeesti. Mutta juoksen vaan muina miehinä enkä välitä tuntemuksista niin vähitellen tuollaiset esteet poistuvat.

Juoksumatkan lopussa olin tietysti hengästynyt ja kuumissani, mutta ei tuntunut yhtään siltä, että keuhkot olisivat halkeamaisillaan tai vastaavaa, niin kuin luulin tapahtuvan. Veljeni sanoo, että pitää jäädä tunne, että olisin voinut vielä vähän juosta. Sellainen minulle jäi. Hyvä niin, mutta yritän pysyä raameissa. Se tarkoittaa, että juoksen vain määrätyn matkan enkä ala revitellä enempää.

Huomenna on pelkkää laiskottelua, mitä juoksemiseen tulee. Lauantaina hyppään juoksukenkiini seuraavan kerran. Viikon päästä pyhänä olisi jo 7,5 km matka juostavana. No, se on sitten, ei vielä.

Kevyet kengät tärkeät!

Wycliffe-rukouspiiri

kokoontuu luonani tänä iltana. Tietoa siitä

https://www.wycliffe.org/

On hyvä, että käy vieraita, pitäisi käydä kerran viikossa, niin siivo pysyisi kotinurkissa. Olen pessyt pyykkiä, leiponut sämpylöitä ja omenapiirakkaa, vähän imuroinut ja vielä pitää vähän järjestellä ennen iltaa.

Eilinen väsymys

onneksi meni menojaan, kun nukuin yöni hyvin. Rytmi on tärkeä, se että tietää, mitä tuleman pitää, noin yleisesti. Yllätykset ovat asia erikseen. Espanjan tunnilla olin vähän väsyksissä ja vesijumpassa mietin ser-verbin epäsäännöllistä taivutusta. Mutta yöni nukuin heräämättä aamuun asti. Se on armoa minulle, joka olen kärsinyt huonosta yöunesta. Enää en ota edes melatoniinia iltaisin. Joskus valvon myöhäänkin, mutta en enää ahdistu siitä, kuten joitakin vuosia sitten.

Sämpylät tuoksuvat ihanalle!

 

Hiusten pesuun

olen käyttänyt vuoden ajan tukanpesusaippuaa. Sitä saa netistä tai Vaasanpuistikon eräästä liikkeestä ostamalla.

Välillä olen kokeillut shampoota ja hoitoainetta, kampaamotuotteita, varmasti laadukkaita. Mutta minun hiuksilleni sopii tuo saippua, jolla vaahdotan kahdesti hiukset ja sen jälkeen ne kestävät 4-6 päivää puhtaina.

Shampoo tekee hiukseni liukkaiksi ja parin päivän päästä viimeistään ne alkavat tuntua rasvaisilta. Saippua, jonka nimeä en tietenkään muista (Terhi, kerro, jos luet tämän!), sen sijaan jättää hiukset helposti koossa pysyviksi ja miellyttävän tuntuisiksi. Sopii ainakin minulle!

Ladoin omenaviipaleet leveämpi puoli ylöspäin

 

 

Hyllystäni löytyi

Bim, mustakorva -kirja. Venäläisen kirjoittama, viisaasta, uskollisesta koirasta. Miellyttävää luettavaa. Olen hyvin venäläisellä päällä, sillä minulla on katsottavana venäläinen klassikko, PasternakinTohtori Zivago. Ajattelin, että mikähän ukkeli tuo on, joka esittelee filmin tekemistä sen alussa.

Oho, sehän oli itse Omar Sharif, pääosan esittäjä. Komea mies nuorena. Mukava nähdä vähän filmin taakse. Esimerkiksi tuota elokuvaa on kuvattu Espanjassa aika pitkiä pätkiä.

Jotenkin tosin lässähti hiukan filmin katsominen siinä mielessä, että elokuvan tekoa esiteltäessä näyttelijät ovat hyvää pataa keskenään, nekin kaksi naista, joiden arvelisi olevan kiinni toistensa hiuksissa elokuvan ulkopuolellakin saati filmissä. En vielä tiedä, ovatko he sitä elokuvassa, sillä en ole päässyt niin pitkälle.

Minusta ei olisi näyttelijäksi. Eläydyn liikaa enkä osaisi pitää roolia vain roolina.

Tosin kerrotaan, että epämiellyttäviä rooleja esittävät näyttelijät saavat osakseen toisinaan vihamielisyyttä siviilissä: muutkin siis sekoittavat roolit ja tosiasiat keskenään!

Raamatusta

nousi sitä lukiessani vanha tuttu Jesajan kirjan kohta, 51:14:

 PIAN VAPAUTETAAN KAHLEISTAAN KUMARAAN KANGISTUNUT VANKI. EI HÄN KUOLE VANKIKUOPPAAN, EIKÄ HÄNEN ENÄÄ TARVITSE NÄLKÄÄ NÄHDÄ.

 Koska tuo PIAN sitten onkaan Arin kohdalla, niin äkisti se tapahtuu, kun sen aika on. Tavalla, minkä Jumala vain yksin tässä vaiheessa tietää. Siihen asti Hän on luvannut pitää huolen sekä Arista että minusta ja koko perhekunnastamme, sillä hän on uskollinen niille, jotka häneen turvaavat.

Iloa päivääsi, arvoisa lukijani!