08.10.2014 - Vetelyyspäivä

Sade vai mikä lie vaikutti, mutta tänään olen ollut vetämätön. Minulla oli käynti terveystarkistuksessa, kävelin sadeviitta liehuen vartin sinne ja takaisin. Toisen lenkin tein postilaatikolle, kun lähetin lapsenlapselle postia.

Eilen illalla luin yötä myöten

Anna Quindlen: Vuodet kuin kuiskaus -kirjan. Kirjailija oli vieras, mutta kirja oli suloinen. Nuori mies on palvelijana ja asuu rikkaan rouvan autotallin parvella. Autotallin portaalle tuodaan yöllä pieni vauva laatikossa ja nuorukainen alkaa hoitaa sitä kertomatta kenellekään aluksi vauvasta.

Tarina on liikuttava, lämmin ja koskettava. Olisin toivonut sen loppuvan vähän toisin kuin se loppui, mutta tarkemmin ajatellen se loppui ihan oikein, kun lapsen äiti otti lapsensa luokseen. Jatkoin mielessäni tarinaa, sillä se jäi hiukan auki. Ihana lukukokemus!

Espanjaa

olen tänään, kuten joka päivä koettanut vähän päntätä. Tänäänhän meillä oli oppitunti jälleen. Taidan tehdä muistilappuja vessan seinään, jääkaapin oveen ja muuallekin, missä on aikaa tuijotella epämääräisten verbien taipumista milloin mihinkin suuntaan.

Vesijumppa

oli virkistävä ja tehokas. Jumppari on asiansa osaava nuori nainen. Jumppamme kestää kolme varttia ja tänäänkin seuraavan ryhmän äijämiehet lompsivat paikalle jumppamme juuri alettua. Varmaan nauttivat toistensa seurasta ja saunovat oikein olan takaa. Mikäs sen mukavampaa kuin viettää aikaa porukalla kerran viikossa!

Itsekin menen paikalle hyvissä ajoin espanjan tunnin jälkeen. Ehdin lukaista päivän lehden tai jutella tuttujen kanssa pukuhuoneen vapautumista odotellessa.

Kuuntelin

netistä viime sunnuntain saarnan, Risto Soramiehen pitämän. Hyvä se oli. Aioin samalla levätä ja ehkä ottaa torkut, mutta en vaan kyennyt nukahtamaan.

Aika on mennä taas nukkumaan ja luottaa, että Jumalan armossa on minulle kyllin. Jumalan armoa sinullekin, arvoisa lukijani!