07.10.2014 - Monenkirjava tapaamisten päivä

Äitin tekemää muttia

söin tänään kuuden maissa, kun tulin kotiin. Oli pitkä onnellinen päivä. Mutti tehdään vedestä, ohrajauhoista, johon lisätään suolaa ja voita keitinveteen sekä syödessä myös. Maidon kanssa mainiota, mutta ei mitään joka päivä syötävää. Perinneruokaa, jota tehdään Nivalassa ja naapurikunnassa Sievissä. En tiedä, missä muualla.

Uudella pyörällä

oli ilo hujauttaa nuorisokahvilaan. Niin innoissani olin, että ajoin liian kauas ja jouduin palata takaisin. Sittenkin meinasin eksyä ja hukata koko paikan, vaikka se on tiedossani selkeästi, Raastuvankatu 30:ssä.

Tutustuin kahvilassa

moneen uuteen ihmiseen, työntekijöihin sekä kävijöihin, joita lähinnä vain moikkasin. Eräs heistä tuli varmasti iloiseksi siitä, että minä olin siellä tohelointini takia. Käytin ensi kertaa korttimaksukonetta. Onnistuin näppäilemään sinne kahvin hinnaksi 0,01 senttiä ja sen poika sitten onnellisena myös maksoi. Varmaan toivoo, että sama kaheli mummo olisi joka kerta kassalla.

Uimassa

kävin, kun lähdin kahvilasta. Soitin sairaalaan, että tulen Arin luo, saisiko miehen tuoliin. Ja niin menimme Arin kanssa alakertaan istumaan. Kuuntelimme Esran kirjaa, kerroin kuulumisia ja tein ristikkoa. Tytär miehineen tuli käymään, olivat etsineet Aria yläkerrasta, mutta löysivät meidät alhaalta. Meillä oli hyvä hetki yhdessä vaihtaa kuulumisia.

Sairaalan kirjastosta

bongasin taas yhden luettavan kirjan. Sitä aloin ahmia, kun tulin kotiin. Minulla on kirkasvalolamppu lukuvalona tuvan sohvan takana. Pitkään mietin, minkä lampun keksisin, että näen lukea punaisella sohvallani. Yhtäkkiä muistin kaapissa olevan lampun ja sen valossa ei tarvitse tirkistellä.

Kerroin aiemmin Samartinin kirjoista. Pidin todella paljon Señor Peregrino -kirjasta ja innolla aloin lukea myös La Peregrinoa. Luin ihan houreessa sen loppuun, sillä minun piti saada tietää, löytääkö Señor sen Rosensa.

Mutta voi surkeus: kirja olikin mystiikkaa ja ties mitä mössöä ja loppukin oli käsittämätöntä hämyä! Siinä puhuttiin Jumalasta mukamas, mutta samalla siinä oli ties mitä jumaluuksia ja taikoja ja hömpötyksiä ympättynä kuten tämän ajan henkeen kuuluu. Ja on kuulunut tietysti maailman luomisesta asti. Parempi rehellisesti epäuskoinen kirjoitelma kuin sellainen, joka johdattaa ei-Raamattua-tuntevia ihmisiä harhaan.

Raamatun uusi käännös,

siis vuoden 1992, on monen mielestä epäraamatullinen. Siinä on kohtia, jotka eivät vastaa alkukieltä ja sen takia on tärkeää lukea tai ainakin kuulla myös vanhempaa käännöstä, joka lienee alkuperäisempi monin osin.

Minähän en ole mikään tutkija, ja minulle uudempi käännös avautuu helpommin monissa kohdissa. Kun sitten luen vastaavan kohdan vanhemmasta käännöksestä, siellä on sanottu sama asia, mutta en ole osannut sitä sieltä löytää.

Tänä aamuna ilahduin Efesolaiskirjeen 2:11- kohdasta, vuoden 1992 käännös, ja se alkoi elää minulle.

Paavali kehottaa siinä meitä pakanoita (kaikki ei-juutalaiset ovat pakanoita) muistamaan, että me olemme syntyperältämme vierasheimoisia. Olemme olleet ilman Kristusta, Israelin kansan ulkopuolella, ilman toivoa ja ilman Jumalaa.

Sitten Kristus tuli ja hän yhdisti verellään meidät pakanat ja juutalaiset ja hänestä tuli meidän rauhamme! Kun Kristus kuoli, hän poisti väliseinän, joka oli siihen asti juutalaisten ja pakanoiden välillä, hän poisti vihollisuuden muurin näiden kahden ihmisryhmän väliltä.

HÄN ON KUMONNUT LAIN KÄSKYINEEN JA SÄÄDÖKSINEEN, JOTTA HÄN OMASSA ITSESSÄÄN LOISI NUO KAKSI YHDEKSI UUDEKSI IHMISEKSI, JA NÄIN HÄN ON TEHNYT RAUHAN. RISTILLÄ KUOLLESSAAN HÄN OMASSA RUUMIISSAAN SAI AIKAAN SOVINNON JUMALAN JA NÄIDEN MOLEMPIEN VÄLILLE JA TEKI NÄIN LOPUN VIHOLLISUUDESTA.

Jeesus tämän kaiken tehdessään avasi sekä juutalaisille että meille pakanoille pääsyn isän luo yhden ja saman Hengen johdattamina. Me kaikki kuulumme samaan Jumalan perheeseen ja olemme kiviä siinä rakennuksessa, jossa Jeesus on kulmakivi, profeetat ja apostolit ovat perustuksena ja sinut ja minutkin, hyvä lukijani, Jeesus liittää Hengellään rakennuskivinä rakennukseen, josta kasvaa Herran pyhä temppeli.

Eikö ole valtavaa,

että me saamme olla mukana ja osallisia Jumalan rakentamassa temppelissä! Omistatko sinä uskossa tämän osan itsellesi, hyvä lukijani? MInä omistan ja uskon joka sanan. 

Luepas itse tuo kohta, eikö sen sisältö ole tuon kaltainen, miten olen sen tuossa referoinut ja ymmärtänyt?

Hyvää yötä, Jeesus myötä, arvoisa lukijani!