05.10.2014 - Lapsuuden maisemista kotiin!

Jälleen vietin kolme yötä äitini luona. Tällä kertaa kahvittelimme Anitan synttäreitä, olin suvun keskellä, kun  setä sekä serkku siunattiin haudan lepoon. Metsässä samoilin monta tuntia, marjoja poimien. Haudoilla kuljeskelin vielä toistekin. Paljon muistoja, monia mietteitä.

VETERAANIN ILTAHUUTO

Rannalle himmeän lahden
aurinko laskenut on.
Kutsu jo soi iltahuudon,
taakka jo laskettu on.
Taattoa muista sa silloin,
askel jo uupunut on,
lapset ja lastemme lapset,
teidän nyt vuoronne on.

Hoivatkaa, kohta poissa on veljet,
muistakaa, heille kallis ol' maa.
Kertokaa lasten lapsille lauluin,
himmetä ei muistot koskaan saa!

Hymni soi holvissa hiljaa,
tummana kaipuuta soi.
Aika on korjannut viljaa,
sarka jo kynnetty on.
Ammoin me marssimme kahden,
tulta löi taivas ja maa.
Rannoilta Äänisen lahden,
kelle nyt kertoa saa.

Hoivatkaa...

Laineissa Laatokan mahti,
kahlita kenkään ei voi.
Veljet sen rantoja vahti,
konsa on koittava koi.
Ylväänä Karjalan heimo
tuskansa kantanut on.
Maaäiti suojaansa sulkee,
vartija poissa jo on.

Hoivatkaa...

Kalervo Hämäläinen sävelsi ja sanoitti 1980- luvun lopulla tämän laulun. Siitä on tullut suosittu ja rakastettu veteraanilaulu. Voit kuunnella sen klikkaamalla otsikkoa. Itse en voi itkemättä kuunnella kyseistä esitystä. Voitko sinä, hyvä lukijani?

Sukujuhla

Hautajaiset ovat sukujuhla. On juhlallista osallistua yhdessä suvun kanssa saattelemaan viimeiselle matkalle lähtijöitä. Itkin kovasti sekä hautajaisissa että muistotilaisuudessa ja vielä seuraavanakin päivänä, kun kävin katsomassa peitettyjä hautakumpuja, jotka olivat havuin ja kukkalaittein koristeltuja. Omia surujani itkin ja ties mitä. Ajatukset liitelevät laidasta laitaan.

Tapasin useita isän puolen serkuistani, joita on kaikkiaan reippaat 45, muutama on jo edesmennyt.  Sain vierailukutsuja ja toivon voivani noudattaa niitä, sillä on aina mukava mennä kylään, kun oikein varta vasten kutsutaan. Juttelin myös entisten koulukaverien kanssa ja heiltäkin sain rohkaisua ja ystävällisyyttä sekä lämpöä, joka tuntui sydämessä asti.

Menomatkalla Nivalaan

kävin leipäkaupassa Kokkolassa. Käyn siellä aina, jos olen päiväsaikaan liikkeellä ja ostan leipiä viemisiksi. Viidellä eurolla kassillinen edellispäiväistä, tosin tällä kertaa niitä ei ollut, mutta ostin sitten muuta, edullista ja maukasta kaikki.

Juoksemassa

kävin torstaina ja lauantaina. Minuutti kävelyä, 11 min hölkähtelyä, sama takaisin. Laskin, että 1km/8min suurin piirtein. En yllä maailmanennätysmaratoonarin vauhtiin. Hänhän juoksi hiljattain 1km/3min, yhteensä 42km. Minun vauhtini hyytyisiä pian tuon juoksemani matkan jälkeen. Mutta hitaastikin hyvä tulee.

Pihasaunassa

Veljelläni on leutolöylyinen, nätti pihasauna. Tälläkin kertaa pääsin sen löylyihin lenkkieni jälkeen. Kylläpä se rentoutti! Kiitos sukulaisille tuostakin elämyksestä. Elämysmatkaa koko reissu!

Messuun

nyt Kirjastonkatu viiteen! Siunattua alkanutta viikkoa, arvoisa lukijani!