01.10.2014 - Pakkasyö kuukauden vaihtuessa!

Walkers-koulutuksessa

Eilen menin katsomaan, millaista Walkers-kahvilatyö on. Meitä oli kolme aikuista, jotka saimme tietää työn periaatteista.

1994 Olavi Sydänmaanlakka perusti Aseman lapset ry:n. Työtä on laajentunut 17 paikkakunnalle Suomessa, Vaasassa toista vuotta. Walkers-nimi tarkoittaa, että kävellen tavoitetaan ihmisiä tai liikutaan kohtaamaan ihmisiä tai jotain sellaista.

Kahvila on nuorisotilan yläpuolella oleva huoneisto keskustassa, vanhassa puutalossa. Se on avoinna päiväsaikaan arkipäivinä. Vapaaehtoisten tehtävä ei vaikuta ylen vaikealta. Tarkoitus on olla läsnä, jos joku haluaa jutella.

Olen menossa sinne ensi viikolla päiväksi sukankudin mukanani. Sanon hei jokaiselle, joka tulee sisään. Juttelen, jos joku haluaa jutella, mutta muuten pyrin olemaan vain aktiivisesti paikalla. Olisi hyvä, jos vapaaehtoisia olisi enemmän ja myös nuoret löytäisivät paikan paremmin. No, minähän tässä teen asiaa tiettäväksi omalta osaltani.

Kun työ alkoi

Vaasassa reilu vuosi sitten, asia kiinnosti minua heti. En tiedä vielä, voisiko tämä olla minun juttuni pitemmän päälle, aika näyttää. Mutta on mentävä avoimista ovista niin kauan kuin ne sulkeutuvat.

Kitkarenkaat alle

tänään ammattikoululla. Ne ovat isommat kuin autoni kesärenkaat, joten turvallisemmatkin varmaan. Autoa odottaessani tapasin tytärtä pikaisesti. On tosi mukava, että puolet lapsistamme asuu Vaasassa, on suurempi todennäköisyys saada tavata heitä vähän useammin kuin vaikkapa espoolaisiamme tai tamperelaisiamme.

Auton imurointi

lienee harvan lempipuuhaa. Sen tein kuitenkin tänään, kun sain raahatuksi kesärenkaat varastoon.  Siivous on aina puhdistavaa monella tapaa. Miksihän sen aloittaminen on ikävää, kun lopuksi on sangen hyvä mieli, kun työ on tehty?

Arin luo

tänään iltapäivällä ennen espanjan tuntia. Katsoin eräänä iltana Espanjasta kertovaa ohjelmaa, ja kylläpä tuntui hauskalta, kun tunnistin pari kertaa ihmisten sanovan qúe tal - mitä kuuluu! Vesijumppaan sitten pomppimaan kielitunnin jälkeen. Siellä yritän puhua ruotsia kanssapomppijoille, sillä oikeasti haluaisin osata puhua ruotsia.

Hävetti pohjoisen reissulla, kun eräs ruotsinkielinen sanoi opiskelleensa koulussa vain kaksi vuotta suomea, mutta hän puhui tuosta vaan suomea. Ja minä, joka olen vuosikausia jankannut sitä koulussa, en uskalla suutani avata! Kynnys siihen on korkea, mutta turha.

Loppuviikon

olen Nivalassa, jos Herra suo ja pääsen matkaan ja perille.

Suvussani on kaksoishautajaiset perjantaina, osallistun niihin. Toivon pääseväni metsään puolukoita poimimaan myös sekä ystäväni Anitan synttäreille.

MINUN AIKANI ON SINUN KÄDESSÄSI, HERRA.

Iloista mieltä, arvoisa lukijani, sinulle!