Kategoriat: Ajankohtaista

Suurta herätystä

olemme me uskovat ihmiset odottaneet ja odottaneet. Mutta tuleeko sitä koskaan enää?

Alkoi tuntua, ettei sitä tule. Kansaltamme puuttuu Jumalan pelko. Oivalsin asian, kun kuuntelin Markus Pöyryn opetusta tai saarnaa. Kun aikoinaan maailmalla tapahtui katastrofeja, ihmiset säikähtivät ja alkoivat huutaa Jumalaa apuun. He tiesivät, että Jumala voi auttaa, ei kukaan muu.

Miten kävi tsunamin jälkeen vuosia sitten? Tuliko jumalanpelkoa? Ei tullut. Sen sijaan isommasta pienimpään sormet osoittivat taivasta kohti ja huusivat: missä on Jumala? Jos Jumala olisi, hän on sadisti, kun antaa tapahtua tällaista!

Ei Markus näin puhunut, mutta herätti tuon ajatuksen minussa. Me ihmiset kuvittelemme hallitsevamme itse, emme tarvitse Jumalaa. Sen sijaan olemme pystyttäneet omat jumalamme: raha ja valta, työ, pelit ja urheilu ja sukupuoliset hurjastelut. Sitten vielä sanomme, että meillä ei ole jumalaa! Jumalahan on se, joka hallitsee mieltämme, ajatuksiamme, sydäntämme ja vaikuttaa valintoihimme.

Sen sijaan, että rientäisimme Jumalan sanan kuuloon ja uskovien yhteyteen, moni meistä kiertelee mieluummin kirpputoreja ja marketteja sunnuntaisin, vie lapsensa jääkiekkoa tai jalkapalloa pelaamaan. Jumalalle ei ole aikaa. Saman aikaisesti kuitenkin kiireellä palvomme tämän maailman asioita!

Voi meitä!

Tänä aamuna kävelin laitureilla auringon lämmittäessä

Naapuri

poikkesi tuomaan minulle lämpimiä sämpylöitä aamupäivällä! Olinkin syönyt viimeiseni aamupalaksi. Ihanat naapurit! Helmiä tässä maailmassa!

 Pihakukat

 olivat kärsineen näköisiä, kun palasin kotiin reissun jälkeen. Nypin vanhat kukinnot pois, kastelin ja tänään ne jo näyttävät aivan toista naamaa kuin eilen. En olisi pahoillani, vaikka joku muukin niitä nyppisi, kun näkee kukintojen kuolevan. Voihan olla, etteivät muut näe. Itselleni kukat ovat tärkeitä, suorastaan sielunhoitajia.

 

 

Syvä lepo

viime yönä, omassa sängyssä nukkuessani. Nukuin ainakin yhdeksän tuntia ja heräsin virkistyneenä. Aamutoimien jälkeen kiersin useamman tunnin asioilla:

- apteekista Thyroksiinia

- kirja postiin ystävälle

- tyhjät tölkit kauppaan, sieltä piimää ja ruisleipää

- kirjastoon luetut kirjat ja katsotut filmit

- uimaan Hietasaareen omalle laiturilleni. Sanomalehti jalkojen alle, koukku tolppaan, vesimittari mukaan mereen. Vesi oli +16 astetta vieläkin!

Tänä aamuna paistoi aurinko, kuvassa on sumuista ja kosteaa. Oli rauhoittavaa ja suorastaan juhlallista pukeutua uimisen jälkeen kaikessa rauhassa. Kiitosmieli sydämessä.

- kenkäkauppaan sovittamaan juoksukenkiä. Oli hyvä myyjä, nuori mies. Hän kertoi, että jopa kengänsolmimisessa on erilaisia tapoja, joita kannattaa selvittää, sillä ne vaikuttavat jalkojen kuntoon ja kenkien sopivuuteen juostessa ja sen jälkeen. Kaikkea sitä onkin!

Lounaan aika

kun viimein ehdin kotiin. Lämmitin punajuurikeittoa, maukasta edelleen. Paistoin jauhelihaa ja söin sämpylöitä. Päälle makoisat kahvit.

Ruokani nautin sohvalla maaten tapani mukaan. Luin samalla Tuula Määtän kirjaa Paimenessa, josta kerrotaan http://www.barentskirjat.fi/page5.php

Itkun kanssa sitä luin ja luen. Se puhuttelee ja välillä naurattaa. Tuula pelkäsi lapsena käydä pimeässä huussissa, hautausmaa oli lähellä ja aaveet tietysti sen myötä. Ennen kuin Tuula mäjäytti huussin oven auki pois lähtiessään, hän potkaisi ovea täysillä, että aaveet, jotka tirkistelevät oven takana, pökertyvät ja sitten hän juoksi sisälle niin lujaa kuin pääsi.

Imuroinnista

en pidä. Kohta aion siitä huolimatta imuroida huushollini. Pyykkiäkin olen pessyt tänään, joten eiköhän se mene imurointikin. Uikkarit ovat iltapäiväauringossa kuivumassa, posti on vielä hakematta. Tästä on hyvä jatkaa, vai mitä, arvoisa lukijani!