Kategoriat: Ajankohtaista

Olen huipulla! Ainakin omena-alalla!

Suvun parissa

Terveisiä kotiseudultani, Nevadasta... Pohjois-Pohjanmaalta. Minulla oli mahtavia päiviä, täynnä mieluista puuhaa. Yhden päivän olin omenashowssa mukana: poimimme, pesimme, pilkoimme, mössäsimme, mehutimme ja pullotimme litrakaupalla tuoremehua iloisen tiimin kanssa. Yhdessäolo oli mitä hauskinta kuten kuvasta näkyy.

Omenanpesu

 

Sää oli lämmin, syksyinen. Niin on ollut jo monta viikkoa, yli 10 astetta joka päivä.

 

 

 

 

 

 

 

Heti lähdin "kotimehtään", kun pääsin perille
 

 

Metsäterapiaa

Tutuissa metsissä on mukava samoilla, kun ei tarvitse pelätä eksymistä. Minulla ei ole minkäänlaista suuntavaistoa ja tuntuu epämiellyttävältä, jos suurimman osan aikaa tuntee olevansa eksyksissä. Lapsuuden metsissä ei sitä vaaraa ole.

Mikähän luonnonlaki se on, että jos et aio poimia mustikoita, niitä on ihan mahdottomasti. Sitten kun päätät poimia seuraavan koneellisen mustikoita, niitä ei näy kuin pari vaivaista. Niinpä poimit sittenkin puolukoita, jolloin mustikat pompahtavat taas silmille. Niin siinä kävi nytkin.

Poimin siis mustikat mukaan ja äidin kanssa niitä puhdistimme hyvät tovit.

 

 

 

Lapsuudenystäväni piha ja parveke kukoistaa

 Yritän sovittaa kuvia ja tekstiä, mutta homma ei oikein tottele minua, mutta tulkoon sitten mössöä jos on tullakseen.

Ulkohommia

Olin siis ulkona monta päivää, pääasiassa. Yöt nukuin kohtuullisen hyvin, kun olin saanut paiskia hommia olan takaa. Se sopi minulle.

Ahdistavat asiatkin sain unohdetuksi tekemisen alle ja lopulta huomasin, että niiden voima väheni. Aloin saada kohtuullisempia mittasuhteita mietinnöilleni.

Äidin kanssa tietysti nauroimme paljon ja muistelimme myös, äiti varsinkin.

Kävin erään marjareissun päätteeksi mökillä uimassa ja istuin mökin kuistilla. Mökkiin en mennyt, koska se oli sisältä viileämpi kuin ulkoilma. Auringossa oli mukavan lämmintä. Siinä olisin voinut istua pitkäänkin, mutta tuossakin istumalla huokaukset ja kiitokset nousivat Jumalan luo sisimmästäni.

Hiljaisuus, lämpö ja omat ajatukset, ruisleipää ja vettä

Juoksukamppeet

olin pakannut mukaan. Parina iltana tein juoksulenkin ohjelmani mukaan. Pari minuuttia kävelyä, juoksua 7 minuuttia ja sama takaisin. Sen jälkeen saunaan.

Tuntui oikein hyvältä. Tänä iltana kotona oli taas juoksupäivä. Saman verran tänäänkin. Nyt on 1/12 Aloittelijan juoksuohjelmasta takana. Kesyä alkua. Mutta kuulemma kunto kasvaa juuri lepopäivinä. Huomenna muistaakseni on taas lepopäivä.

Kirkkoon

menin pian kotiin saapumiseni jälkeen, Sley:n messuun. Vein samalla puolukoita joillekin, jotka halusivat saada niitä. Oli hyvä istua kirkossa, veisata ja rauhoittua, rukoillakin.

Lukemiani kirjoja

en voi toistaiseksi laittaa sivuille. Laitan sitten, kun Jyrki ehtii saada sen osioin valmiiksi.

Punajuurikeittoa

Punajuurikeitosta tuli hyvää
                                                                                                                                 

Laitoin sipulia, punajuuren paloja, vähän porkkanaa kiehumaan. Paistoin hiukan jauhelihaa, jonka lisäsin keittoon. Jonkin ajan kuluttua pilkoin sekaan kesäkurpitsaa. Annoin kiehua hiljaisesti kauan ja jätin levylle kirkon ajaksi. Mössäsin keiton, sitä ennen otin nestettä pois, join sen!

Palatessani lisäsin viherpippurisulatejuustoa puoli pakettia, lämmitin keittoa niin että juusto suli siihen.

Sitäpä syön nyt pari päivää ainakin.

Sain Airistolta ruususen, se ilahduttaa minua pöydälläni kirjoittaessani tätä.

 

Nukkumaan

on mentävä. Hyvää yötä, arvoisa lukijani, Jeesus myötä!

 

Onnea ja Jumalan siunausta meidän esikoiselle, 32-vuotiaalle!