31.08.2014 - Raamattuarvonnan ratkaisuhetki!

Aamulla +5 astetta, päivällä +18. Merivesi +15 astetta aamulla seitsemän jälkeen. Meri tyyni ja ihana.

Avioliittoleirin ryhmänjohtaja soitti. Viimeksi juttelimme 29 vuotta sitten. Sen takia olenkin iloisesti tyrmääntynyt ja pursuan virvoitusta! Ihmeellinen Jumala keksii keinot piristää niin ettei tee yhtään mieli ryömiä montussa.

Tänään olen tosin ollutkin pirteällä mielellä. Nukuin hyvin ja ampaisin mereen aamutuimaan. Riisuuduin laiturilla, vaatteet ripustin mukaan ottamaani koukkuun. Sanomalehti jalkojen alle. Omalla mittarilla tutkin veden lämpötilan.

Vasta lähtiessäni kävin kokeilemassa avantouimareiden uimakopin ovea. Uksi pysyi minulle ummessa edelleen. No eipä haittaa, laiturilla kellistely sopii minulle mainiosti, kun olen sitä treenannut koko kesän. Minullahan on "pukukoppi" mukanani aina: iso kangaspyyhe, jossa on päänreikä keskellä. Sen alla voin ketterästi vaihtaa uikkarit eikä tee tiukkaa yhtään.

Jumala puhui minulle tänä aamuna. En siis kuullut mitään ääniä, ei sinne päinkään. Mutta kun näin tyhjän kaljatölkin, jossa ei ollut panttia - siis sitä nuolimerkkiä ja tekstiä "pantti 15 senttiä", niin Jumala alkoi puhua sisimmässäni kasteen merkityksestä.

Kun lapsi tai ihminen ylipäänsä, ei iällä väliä, kastetaan Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, niin hänestä tulee Jumalan lapsi. Jumala itse laittaa merkin lapseensa. Kastevesi yhdistettynä Jumalan sanaan sen tekee. Lapsi ei itse laita tai ota merkkiä itseensä, se on Jumalan teko. Siksi on tärkeää, että vanhemmat uskovat Jumalan lupauksiin ja tuovat lapsensa Jumalan luo saamaan tuon Jumalan omistusmerkin.

Näin pantittoman tölkin kadun vierellä, en ottanut sitä. Katsoin, että se on arvoton. Vaikka se oli siisti ja puhdas, se oli minulle arvoton, koska sitä ei ollut merkitty.

Jatkoin matkaani laituria pitkin. Näin punaisen koffin tölkin veden rajassa ja tunnistin heti, että tuossa on pantilla merkitty tölkki. Niinpä könysin rantaveteen ja hinasin tölkin itselleni. Ei haitannut, vaikka joku oli tunkenut tupakantumpin sen sisään. Minä heilutin tölkkiä niin että se putosi pois ja huuhtelin tölkin.

Näin Jumalakin näkee ihmisen, jossa on hänen merkkinsä. Joka on kastettu hänen nimeensä. Hän etsii ja löytää katuojastakin. Hän pesee verellään puhtaaksi. Saastaisellakin ihmisellä on suuri arvo Jumalan silmissä, sillä hänet on ostettu ja hänestä on maksettu hinta Golgatan ristillä. Siksi Jumala etsii tänäkin päivänä, että voisi löytää yhdenkään eksyneen ja harhapoluille joutuneen, pestä ja puhdistaa ja nostaa takaisin tielle.

Minulle ei merkitse pantiton tölkki mitään. No, nipsun voin siitä napata, mutta Jumala rakastaa sellaistakin ihmistä, jota ei ole vielä kastettu hänen omakseen. Luomisen perusteella jokainen ihminen on Jumalan kuva ja hänelle arvokas. Sen takia Jumala kerää ja etsii myös tällaisia ihmisiä, että heistäkin tulisi hänen lapsiaan, että hekin haluaisivat saada Jumalan omistusmerkinnän itseensä.

Olen tehnyt tiukkaa selvitystä, kuka on arvannut lähinnä oikein kysymykseeni, miten monesti olen lukenut Saarnivaaran Raamatun vajaan 20 vuoden aikana.

Oikea vastaus:
Vanhan Testamentin luin 22 kertaa, uuden 66 kertaa.

Olenko oikeassa, että Tupsukka arvasi lähimmäksi? Hän ehdotti, että olisin lukenut VT:n 33 kertaa, uuden 65 kertaa.

Lähetän Tupsukalle "palkinnoksi" Taskupsalttarin. Jos joku arvaaja kokee kirvelevää väärinymmärrystä ja katkeraa tappiomielialaa, niin kerro: lähetän siinä tapauksessa sinullekin Taskupsalttarin tai lohdutuspalkinnon. Minulla tosin on nyt vain yksi Tp, mutta saan niitä hankituksi lisää.

Kiitos kaikille innokkaille arvaajille!

Jumalan siunausta alkaneeseen viikkoon, arvoisa lukijani!