Kategoriat: Muu kirjoitus

Pohjalainen-lehdessä to 28.8.

Kotiaika oli oivallinen ratkaisu 20 vuotta sitten, kun lapsemme olivat pieniä. Kerran viikossa lapsille ei saanut tulla kavereita muutamaan tuntiin, olimme koko perhe kotona. Aluksi ratkaisu aiheutti lapsissa kapinaa, mutta pian he alkoivat nauttia omista jutuistaan ja perheen ajasta.

Onnistuisiko tämän päivän lapsiperheissä kotiajan pitäminen? Ehkä se ei olisi edes tarpeen, jos miettii, mikä kotiajan viettämisen päämäärä oli: lapset oppisivat löytämään itse tekemistä ja puuhailemaan yksikseen tai perheen kanssa.

Olisiko tämän päivän lapsiperheiden sen sijaan syytä laittaa tietotekniset laitteet kiinni säännöllisesti pariksi tunniksi? Yksinäisyys voi olla kotiseinien sisällä suurempi ongelma kuin kavereiden vierailu. Nettipelien, facebookin ja television töllöttäminen lisäävät yksinäisyyttä, vaikka niissä surffailu voi vaikuttaa seuralliselta.

Sosiaalisten taitojen oppiminen ja suhteiden hoitaminen, keskustelu- ja ihmissuhdetaidot ovat heikentyneet tietotekniikan vallatessa alaa ja aikaamme. Ihminen ei ole kuitenkaan muuttunut vaan tarvitsee edelleen kykyä käsitellä tunteitaan ja tarpeitaan.

Ongelma-alueet vaihtavat paikkaa, mutta elävää ihmistä me kukin kaipaamme koneista huolimatta.
Eivät vain lapset tarvitse aikuisen läsnäoloa, vaan me aikuisetkin tarvitsemme aikaa kohdata omaa sisintämme ja perheemme jäseniä.