28.08.2014 - Joka asianko kanssa pitää käydä montussa könytä?

Aamusade kasteli kunnolla. Lämmintä +14, joten ei vilustumisvaaraa.

Sain serkulta omenia, niitä olen uunissa kuivatellut ja muutaman sidoin siivuina lankaan ja laitoin ikkunalle. Nekin jo kuivuivat.

Rintarossit syntyivät Downton Abbeyn aikana keinutellessani tupasessani.

Siirsin aamulla uimaan lähtöäni vähäsen, sillä vettä satoi taivaan täydeltä puoli seitsemältä. Pääsin kuivana melkein rantaan asti kunnes uusi sadekuuro valeli minut päästä varpaisiin.

Koska pingviinien ovikortti ei vieläkään päästänyt minua sisään, vaikka olen maksuni maksanut, niin kapusin sisään aidan raosta. Minulla on kuitti, joten voin todistaa maksaneeni. Ei vaan huvittanut könöttää puun alla sateessa, vaikka olisin minä voinut senkin tehdä.

Hyvä vaan, että menin pukuhuoneeseen, sillä jälkeeni sinne tuli rouva, jolle saatoin lainata uimapukuani. Hän oli unohtanut omansa kotiin. Näin sain maksaa "velkani", sillä olen itsekin saanut joltakin lainaksi uikkarit.

Paluumatkalla satoi taas vimmatusti. Sadeviittani suojaa hyvin repun ja selän. Jalat kastuivat ja naama. Ei haitannut. Lämmintä vettä, lämmin sää.

Päivällä merkkikorjaamosta soitettiin, että saan hakea autoni. Lähdinkin heti kun sain pyykit kuivumaan. Kolme kilometriä, tällä kertaa auringonpaisteessa. Laitoin apilankukan korvan taakse, kesäinen keli.

Auton rele oli rämähtänyt, se oli vaihdettu uuteen. Ilmeisesti edellisen korjaamon korjaama vika liittyi tähän releeseen myös. Seuraavaksi saattaa mennä kuulemma katalysaattori. Sitten pääsenkin oikein kunnolla maksamaan. Sitä on hauska iltapuhteina mietiskellä. Joko huomenna peli savuaa vai saanko ajella ensi viikkoon. Nythän pääsin kuin koira veräjästä, muutamalla vaivaisella saturaisella.

Minulla on epäilyksiä autoni suhteen, itse asiassa kaikkien autojen suhteen. Vähän koko elämänkin suhteen. Tuli kamala väsymys. Olen alitajuisesti ja myös tajunnan tasolla hermoillut mokomaa kärryä pari viikkoa niin että kaikki voimani hulahtivat tiehensä, kun rakkine on nyt kunnossa.

Että minä jaksankin aina kontata monttuun, kun on vastoinkäymistä! Tai sellaisen jälkeen paremminkin. Tulee niin turhautunut ja väsynyt olo, etten oikein jaksa ollakaan.

Niinpä makasin sohvalla hetken ja mietin, mitä tekisin. Laitoin sämpylätaikinan nousemaan, tein omenahyvettä. Lähdin viemään tyhjiä tölkkejä kauppaan ja kävin ostoksilla: voita, vaniljakastiketta, kinkkusiivuja ja pikakahvia heitin koriini.

Tein osapikasiivouksen. Puistelin eteisen kaksi pikku mattoa ja lakaisin kaksi neliötä lattiaa. Matot takaisin lattialle, mieli piristyi.

Odotin Työvoimatoimistosta soittoa, kahdelta jonkun olisi pitänyt soittaa. Ei pirissyt puhelin. Monta päivää olen muistutellut itseäni, että olen terävänä, kun Virkailija soittaa. Katin kontit, minut on hyllytetty, unohdettu!

On taas ilta. Lueskelen vielä, syön varmaan jotain. Hoidan iltarutiinit ja menen nukkumaan. Niin vaipuu jälleen yksi päivä unhoon ja odotamme uuden päivän koittoa.

MINÄ KÄYN LEVOLLE JA NUKUN;
MINÄ HERÄÄN, SILLÄ HERRA MINUA TUKEE.
EN PELKÄÄ KYMMENTUHANTISTA JOUKKOA,
JOKA ASETTUU YLTYMPÄRI MINUA VASTAAN.
- - HERRASSA ON PELASTUS.
-Psalmista 3

TIETÄKÄÄ:
IHMEELLINEN ON HERRA HURSKASTANSA KOHTAAN,
HERRA KUULEE,
KUN MINÄ HÄNTÄ HUUDAN.
VAVISKAA, ÄLKÄÄ SYNTIÄ TEHKÖ.
PUHUKAA SYDÄMISSÄNNE VUOTEILLANNE
JA OLKAA HILJAA.
- -
RAUHASSA MINÄ KÄYN LEVOLLE JA NUKUN,
SILLÄ SINÄ, HERRA,
YKSIN ANNAT MINUN TURVASSA ASUA.
-Psalmista 4

Kauniita unia, arvoisa lukijani, sinulle!

jk.
Muistutan raamattuarvauskisasta, heitin sen 17.8:

Luin Saarnivaaran Jumalan kansan pyhää Raamattua 1993-2012 pääasiallisesti, jonkin verran muita Raamattuja sen ohessa.

KILPAKYSYMYS: Montako kertaa luin VT:n ja UT:n tuona vajaan 20 vuoden aikana läpi em. Saarnivaaran Raamatusta?

Arvausaika päättyy 31.8.2014. Lähimmäksi arvanneelle lähetän Taskupsalttarin, jossa on päivittäiset lukuhetket viikon joka päivälle sisältäen mm. Psalmit ja 10 käskyä.

Arvaukset voi lähettää sähköpostina (etusivulla) tai vieraskirjaan!