Kategoriat: Ajankohtaista

Aamumaisemaa tutulta reitiltäni uimaan. +13 astetta ilman lämpö.

Sadetta joka välissä ja sen välissä aurinkoa.

Autonostoni puoli vuotta sitten vaikuttaa tässä vaiheessa vähän kehnolta ratkaisulta, mutta sadeviittani hankinta sen sijaan sangen mainiolta. Ei siis syytä murheeseen, kun joskus ainakin tärppää.

Viitan saa vyötärölle pikku paketiksi ja hetkessä kiskaistuksi päälle. Kun sade loppuu, sen voi näppärästi kääriä siinä olevaan taskuun takaisin ja vetoketju kiinni. Kevyt ja helposti mukana kulkeva.

Näinä päivinä sillä on ollut käyttöä. Joka uintireissulla on satanut. Aamulla kävin kaupassa ja sadeviittaa tarvitsin koko ajan. En kastunut ollenkaan. Hupun lippa jopa suojasi silmälasini kuivana.

Olen sisäistänyt lähinnä Markus Pöyryn saarnoista armoa aavistuksen verran lisää. Minä itsepiiskuri ja ylen velvollisuudentuntoinen ihminen alan ymmärtää vähän siitä, mitä on olla armahdettu.

Minä en enää taistele rukouksessa ja sodi ja raada, vaan levosta käsin jätän vaikeita asioita Isälle Jeesuksen nimessä. Hän on jo voittanut. Kastettuna olen Jumalan rakas lapsi ja uskon ja luotan Raamatun lupauksiin, ettei hän minua hylkää eikä jätä.

Haluan käydä seurakunnassa ja ehtoollisella usein kuullakseni sanat, että minun puolestani kaikki on jo täytetty. Näin pysyn Jeesuksessa ja hän pysyy minussa.

Täydellistä minusta ei tule eikä tarvitsekaan. Riittää että uskon Täydelliseen ja Riittävään ja Kaikkitietävään ja Anteeksiantajaan.

Chambers kirjassa Parhaani Hänelle, puhuu tästä jotain:

" `Tee ratkaisu Kristuksen puolelle` korostaa jotain sellaista, johon Herramme ei koskaan luottanut. Hän ei koskaan pyydä meitä ratkaisemaan Hänen hyväkseen,
vaan alistumaan Hänen edessään - kokonaan toinen asia. - - Tila, jossa minä olen autuas, on minun köyhyyteni. Jos tunnen, ettei minulla ole tahdon voimaa eikä mielialan jaloutta, silloin Jeesus sanoo: AUTUAS OLET SINÄ, koska juuri tämän köyhyyden kautta minä pääsen sisälle Hänen valtakuntaansa. En voi päästä siihen hyvänä miehenä tai naisena, voin päästä siihen vain täydellisesti köyhänä."
-Elokuun 21.päivän tekstistä

Ja 22.päivälle Chambers kirjoittaa:
"Katumus - - tuottaa sanomattoman arvottomuuden tunnon. Kun kadun, huomaan olevani kokonaan avuton; en ole kelvollinen edes Hänen kenkiään kantamaan. Olenko minä tullut tällaiseen katumukseen? Vai onko minulla yhä halu nousta omille jaloilleni? Syy siihen, minkä tähden Jumala ei voi tulla minun elämääni, on siinä, etten minä ole päässyt katumukseen.

"HÄN KASTAA TEIDÄT PYHÄLLÄ HENGELLÄ JA TULELLA... Johannes Kastaja ei puhu tässä Pyhän Hengen kasteesta kokemuksena, vaan Jeesuksen Kristuksen toimittamana työnä, HÄN KASTAA SINUT. Ainoa tietoinen kokemus, mikä niillä koskaan on, jotka ovat kastetut Pyhällä Hengellä, on ehdottoman arvottomuuden tunto.

"MINÄ TOSIN olin sitä ja tätä, MUTTA HÄN tuli ja ihmeellinen asia tapahtui. Mene sille paikalle, missä Hän tekee kaiken."

Ehkä joku kestää rehkiä ja raataa Jumalan valtakunnan hyväksi. Minä en jaksa enkä kestä. Minun on saatava levätä armossa, saatava luottaa, että Hänessä minä kyllä voin tehdä sitä ja tätä, mutta itsessäni voin olla luottavainen kuin pieni lapsi, jolta Isä ei mitään odota. Hän saa vaan olla rakkauden kohteena. Tätä opettelen.

Olkoon päiväsi siunattu, arvoisa lukijani!