18.08.2014 - Sadepäivä on hyvä päivä!

+13 astetta klo 6, tummia pilviä, pitkin päivää satoi välillä rankasti.

Aioin nukkua pitkään tänä aamuna, mutta en osannut. Heräsin ennen kuutta. Jahkasin moneen otteeseen, mennäkö takaisin nukkumaan. Kurkistelin verhojen raosta tummia pilviä, vielä ei satanut. Onneksi lähdin uimaan.

Oli ihana aamu! Juuri kun haukottelin makeasti alamäessä, nilkkani nuljahti. Oli hilkulla, etten lentänyt suin päin nurin. Ihmettelin, että sain pidetyksi tasapainon. Haukottelu alamäessä on vaarallista!

Merivesi on vieläkin +20 asteista. Minulla on kiitollinen mieli tämän kesän uimisista, on ollut lämmin ja ihana sää uimista ajatellen.

Aamupala, Raamattua, sitä ja tätä. Kuten muun muassa kävin sanomassa maalaripojille, että jospa menisivät tupakalle pois kuistilta. Viittoivat, että joku muukin täällä polttelee, mutta totesin, että te olette niin fiksuja, että menette muualle. Ja niin poikaparat pinkaisivat sateeseen. Vähän minua säälitti, mutta vain vähän.

Soitin autokorjaamoon. Huomautin autostani, jonka körötin heidän pihaansa korjausta odottamaan viikonloppuna, jälleen kerran. Sieltä ei ole kuulunut pihaustakaan sen koommin. Rukoilen vaan, että vika löytyy niin ettei auto jätä minua enää tielle. Siitä en pidä.

Odotin erästä tärkeää sähköpostia, kävin sata kertaa koneella tarkistamassa asiaa. Samalla ompelin pussukoita. Lopulta meni hermot, toisin sanoen tuntui, että on päästävä ulos kämpästä. Soitin sairaalaan, että pistäkääpäs Ari tuoliin, olen tulossa.

Pääsin sateen välissä kävelemään parin kilometrin matkan sairaalalle. Parvekkeella istuessamme satoi monta kertaa rankasti. Kotimatkalla sade kävi kimppuun, mutta kiskaisin uudehkon sadeviittani ylle ja pysyin kuivana kauppaan asti. Ja jälleen sade taukosi.

Romaanin lukua sohvalla, ruuan laittoa. Sämpylätaikina nousemaan. Äiti soitti pitkän puhelun. Äideillä on aina paljon asiaa lapsilleen, jos nämä vain ehtivät kuunnella.

Äiti oli paljastanut veljelleni, että on käynyt salaa mustikassa. Monta kertaa. Mietin jo, pitääkö minun kertoa veljelle, että jos äitiä ei löydy, soita minulle, niin kerron, mistä mummelin löytää. Sitä ennen se on salaisuus.

Mummoista löytyy ketteryyttä, kun mieleistä puuhaa löytyy. Ja varsinkin jos puuha on kiellettyä. Ei estä risukot eikä mättäät. Iälläkään ei ole väliä. Kaikenikäiset vauvasta vaariin pidämme erityisesti asioista, joista meitä varoitellaan ja yritetään pitää poissa!

Aioin lähteä vielä kävelemään, mutta sade alkoi sopivasti, jolloin huomasin olevani väsynyt. En siis lähdekään. Yritän päästä aikaisin nukkumaan. Aamulla herään mielelläni varhain ja menen uimaan. Tähtihetki, aamuhetki.

Markuksen opetus leivisköistä eilen puhuttelee minua eilen netistä kuuntelemassani saarnassa. Kuuntelen senkin uudestaan. Se oli niin armollista ja hoitavaa se sana. Armo kuvaa parhaiten leiviskää, vaikka ei Markus aivan niin sanonut. Mutta kaikki se, mitä Jeesus meille jätti, on sitä leiviskää: Sana, kaste, ehtoollinen. Jos emme usko siihen, että näissä kaikissa on meidän aarteemme ja pidä siitä kiinni, hautaamme leiviskämme. Silloin se ei voi enentyä.

Uskokaamme siis Sana, joka on meille annettu. Se, että synnit on meille anteeksi annettu Jeesuksen nimessä ja veressä. Me saamme omistaa kastettuina kaiken sen, mitä Jumala Sanassaan meille lupaa.

Sämpylöitä maistelemaan, sitten nukkumaan. Hyvää yötä, arvoisa lukijani!

jk. Muistutus arvauskilpailusta, joka jatkuu kuun loppuun!