01.08.2014 - Mustikoita ja uimista!

Helteinen sää jatkuu, vaihteeksi ukkosia piristämässä kuumuutta.

Oli vaiherikas viikko. Lähdin sunnuntaina hellesäässä Nivalaan, palasin tänään melkein samanlaisessa helteessä takaisin.

Päiviin mahtui monenlaista. Yövyin mökillä yksin, sain omaa tilaa ja rauhaa, mitä kaipaan kovasti. Yhden yön olin Anitan ja tyttärensä kanssa kotieläinvahtina paikallisella museoaluella, Katvalassa. Se oli erikoista ja hauskaa.

Kun Anita soitti ja kysyi tulisinko vahdiksi seuraavaksi yöksi, satuimme olla äitini kanssa juuri samaisessa paikassa. Olimme katsomassa paikan kesäisiä vetonauloja, possua, vasikoita, vuohia, lampaita, ankkoja ja mitähän siellä muutakin oli. Tietysti kahvittelimme pihassa ja äiti tapasi tuttavan tuttavia.

Anitan kanssa juttelimme yön selässä, kun eväinemme asetuimme Katvalaan. Lapsuudenmuistoja nousi pintaan, "muistatko sitä - entä sitä?"

Joka aamu painelin mustikkametsään, aina eri paikkaan. Sääsket osasivat joka osoitteeseen. Varsinkin tänä aamuna niitä oli sankoin pilvin, kun ei tuullut yhtään. Vähäisen sadekuuronkin taivas heitti.

Yhtenä aamuna olin metsässä kälyni kanssa, toisena veljeni ja parina päivänä itsekseni. Miksi aamulla kello kuusi? Syystä, että päivällä metsässä ei kestä Erkkikään näillä helteillä.

Kälyni kanssa olimme pollevana, sillä meitä oli kaksi, joten eksymisen vaaraa ei ollut. Niinhän sitä luulisi. Kumpikin osoitimme eri suuntaan, kun piti lähteä etsimään veljeäni, joka raivasi metsää kauempana eikä sahan ääntä kuulunut.

Selvisimme parilla puhelinsoitolla oikeaan suuntaan, kun aurinkokin suostui ilmaantumaan pilvien takaa.

Yksin ollessani en suorastaan eksynyt. En vaan tiennyt, missä olin. En arvannutkaan, että olen noin huono suunnistamaan. Huonohan olin jo 40 vuotta sitten, mutta kehitystä ei tässä suhteessa ole tapahtunut ensinkään.
Jälleen soitto veljelle: missä mahdan olla!

Päiviä kruunasi uinnit lammessa mökillä. Vesi oli lämmintä kuin maitokeitto. Tänä aamuna kävin puoli kuudelta ensi kertaa vedessä, sitten metsäreissun jälkeen. Oli oikein haikea könytä ylös vedestä, kun en tiedä, koska seuraavan kerran olen mökillä. Itsestänihän se on enimmäkseen kiinni, mutta ei vaan tule usein lähdetyksi, kun koti on täällä Vaasassa.

Äidin kanssa juttelimme ja puhdistimme marjoja. Katsoimme Kyläsairaalaa ja kävimme kirkolla, mikä tarkoittaa Nivalassa kirkonkylää, keskustaa, ei kirkkoa, kuten Vaasassa sanoisin.

Yksi kohokohta oli kummitätini luona käynti. Hänellä on muutama lammas kesähoidossa. Kaksi uuhta ja yksi pässi. Ensin karitsoivat uuhet, sen jälkeen pässi! Pässi olikin uuhi.

Istuimme tädin ja tämän miehen kanssa verannalla, jossa on isot ikkunat ja läpinäkyvä katto. Joimme kahvia ja katsoimme luonnon näytelmää pari tuntia ainakin. Ukonilma nousi Kalajoen takaa päälle monta kertaa. Satoi niin että rymisi ja salamat löivät. Meillä oli hyvä hetki, antoisa kohtaaminen.

Tädiltä palatessani soitin Saulizille, joka oli Aria tapaamassa. Ari kuulosti voivan oikein hyvin, helteestä huolimatta. Olin helpottunut ja iloinen. Aina muutama huolikilo putoaa harteiltani, kun Ari pärjää olemaan.

Kävi ilmi, että auton ilmastointiakin voi huoltaa. Tai minun autoni tapauksessa pitäisi tosiaan huoltaa. Se ei puhalla riittävän kylmää ilmaa. Minun tuli kuuma ilmastoinnista huolimatta. Harmillisia rahanreikiä nuo autot, niin käteviä kapistuksia kuin ne parhaimmillaan ovatkin.

Nivalassa muuan säntä oli ollut rakentamassa tyttären perheelle kotia ja vävy tuli aamutuimaan viiden, kuuden maissa rakennukselle, monenkymmenen kilometrin päästä. Mielestään ajoissa. Missä sinoot kupannu koko aamun, appiukko tokaisi, kun vävy kömpi autosta. Selitä siinä sitten.

Kotiin tultuani kastelin pihan kukat. Kaikki olivat hengissä, kiitos naapurin ja tyttären. Vanhat kukanrontot nypin pois ja kukat huusivat taas vettä helteessä. Pyykkiä pesin, nyt vaatteet ovat jo kuivia. Mustikkametsävaatteet olivat märkiä hiestä ja kasteesta: metsässä kastuin vyötäröä myöten joka kerta. Villasukatkin saappaissa sai melkein vääntää. Pyykättävä ne oli kaikki.

Kunhan ilta joutuu ja aurinko vähän vielä laskee, toivon jaksavani käydä pyöräilemässä. Mökkihiljaisuuden jälkeen kaupunkielämä tuntuu turhan vilkkaalta, vaikka pidänkin kaupungissa asumisesta. Molemmat ovat mukavaa vaihtelua sopivina annoksina.

Olkoon viikonloppusi siunattu, arvoisa lukijani!