27.07.2014 - Unikeon päivää!

Säässä aavistus raitistumista, vaikka tuskin +19 astetta aamutuimaan on

Kristin Hannahin kirja koukutti niin, että sen lukeminen kesti puoli kahteen yöllä. Avioliittoa tukevia kirjoja nämä Hannahin, sen takia suositeltavia.

Tämä viikko on ollut minulle lomaa. Olen kokenut tarpeellista yksinäisyyttä, sillä päivät ovat olleet kevyesti rutinoituja, ilman stressiä tai vaatimusta. Ensi kesänäkin haluan tällaisen lomaviikon, ja itsestänihän on vain kiinni, saanko sellaisen.

Syömiseni on ollut ikävä kyllä aika holtitonta. Olen mussuttanut kaiket illat jäätelöä ja kaikkea, mitä kaapista on löytynyt. Sen on loputtava, jahka tästä helteet loppuvat. On saatava itseni kuriin ja ruotuun. Syöminen on paheeni, yksi niistä. Nimenomaan ylensyöminen. Normaali syöminen on täysin suositeltavaa.

Tänään puramme kirpparipöydän Terhin kanssa. Sekin paikka on ollut tällä viikolla kuin sauna, mutta aina siellä on ihmisiä ollut, kun olen käynyt. Emme ole saaneet paljonkaan myydyksi. Onneksi pöytä on ollut ilmainen sentään, koska voitin sen hattukisassa.

Arin kanssa olimme reilut kaksi tuntia eilen pihlajan alla lammen rannalla. Siinä varjossa oli aivan sopivaa, ei yhtään helteistä. Kuuntelimme Hilja Aaltosen kirjaa, joka oli uudistettu painos vuodelta 2010 muistaakseni. Sen kautta henki voimakkaasti Pyhän Hengen läsnäolo. Kirjan nimeä en muista, hyvin rohkaiseva se oli - olemme kuunnelleet sitä silloin tällöin. Mutta Raamattua Ari aina haluaa mieluiten kuunnella, kun lähden pois ja jätin Viktorin, kuuntelulaitteen, päälle.

Oloni oli täydellisen tyytyväinen siinä istuessamme ja kuunnellessamme virvoittavaa puhetta Jumalastamme ja Jeesuksesta.

Myös Kristin Hannahin romaani osoitti, miten valtavan tärkeä on perhe ja puolison rakkaus. Kunpa nuoret ihmiset saisivat ja heille annettaisiin opetusta yhteiselämän alkeisiin. Elämä on useimmiten arkea, sitä tavallista, ei välttämättä hohdokasta. Mutta yhdessä tekemiseen ja olemiseen on kätketty siunaus, kun sen vaan ymmärrämme.

Ja mikä hirvittävä kipu se onkaan lapsille, jos vanhemmat kertovat, etteivät enää rakasta toisiaan eivätkä halua huolehtia toisistaan. Senkin tuo romaani kertoi hyvin todellisesti. Vaalikaamme siis omaa ja toistemme avioliittoja! Rukoilkaamme niiden puolesta, jotka ovat tulleet hylätyiksi.

ELÄKÄÄ RAUHASSA
MIKÄLI SE TEISTÄ RIIPPUU.

ÄLKÖÖN KUKAAN KATSOKO OMAA ETUAAN
VAAN TOISEN PARASTA.
-1 Kor 10:24

Ensi viikolla häivyn maisemista kenties muutamaksi päiväksi, mutta kirjoittelen taas, kun olen koneen äärellä.
Olkoon päiväsi siunattu, arvoisa lukijani!