26.07.2014 - Viides vuodenaika verottaa!

Helle jatkuu.

Nautin lämmöstä ja kesästä. Nautin siitäkin, ettei minulla ole mitään pakollisia menoja minnekään. Helle sallii olla vain kotona. En jaksa olla koko ajan menossa, vaikka painelenkin uimaan heti herättyäni. Mutta se on omaehtoista touhua.

Viime yön nukuin taas lattialla, mutta heräsin sittenkin aamuyöllä kuumuuteen. Mitäs siitä, aikansa tätä vaan kestää. Vanhat luut tykkäävät lämmöstä.

Yksinäisyyttä olen miettinyt. Olisi kiva tietää, onko ihmisiä, jotka eivät koe koskaan itseään yksinäiseksi. Luulen, että yksinäisyyden tunne ei riipu parisuhteesta, perheestä tai lapsistakaan. Silloin kun lapset olivat pieniä, en ehtinyt edes ajatella sanaa "yksinäinen". Korkeintaan varmaan sanaa "yksin", joka olisi aika ajoin tuntunut ihanteelliselta olotilalta väsymyksen hetkinä, mutta joka oli kokematon tila monta vuotta.

Nykyään yksinäisyyden tunne melkein nujertaa minut aika ajoin. Joku voisi sanoa, ja on sanonutkin, että oma valinta. Niinhän se on jossain määrin. Mieluummin kuitenkin elän yksin ja levollisin sydämin. Kaikella on oma aikansa ja tehtävänsä.

Kahden lähetin surma Afganistanissa on tuonut monia ajatuksia elämän rajallisuudesta. Emme tiedä lähtöpäiväämme. Olen laulanut mielessäni Pekka Laaksosen laulua, joka itketti minua jo lähes 30 vuotta sitten:

"TELTTARETKELLÄ"

"Jos kyynel tulee silmäkulmaan eron hetkellä,
niin muistetaan, etT ollaan vaan me telttaretkellä.
Ja elämässä aina täytyy valmis olla niin
pois muuttamaan,
ei voida jäädä kylään, kaupunkiin.

"Vain hetki oltiin yhdessä ja sitten erottiin.
Sä eilen sanoit hei ja tänään sanot näkemiin.
Ja sitten otat telttasi ja poies matkustat
ja mukanasi kannat vain muistot kauneimmat.

"Siis jo kyynel tulee silmäkulmaan eronhetkellä,
niin muistetaan ett ollaan vaan me telttaretkellä.
Ja vaikka joskus pimeässä täällä pelkäisin,
tää retki suuren Luojan kädessä on kuitenkin."

-Pekka Laaksonen on myös säveltänyt tämän ja siinä on myös kertosäe.
Laulu löytyy Viisikielisestä

Tänään pyöräilin kaupassa ja palauttamassa Amekille hänen tavaroitaan. Uimaan menin kävellen, kun heräsin tarpeeksi varhain, mikä tarkoittaa ennen seitsemää. Silloin mittari näytti vain pariakymmentä astetta. Paluumatkalla käveleminen tuntui raskaalta kuumuuden takia.

Aamukahvit join talon päädyssä varjossa. Makailin myös kirjaa lukien penkillä tallin päässä ja tähyilin vaahteraa ja seinällä kohoavaa kukkaa, jonka nimeä en nyt muista. Ihana kesä ja lämpö!

Ostin pihvejä ja keitin perunoita. Taidan lähteä ulos syömään kirja seuranani. Luultavasti en tänäänkään tee mitään tämän ihmeellisempää. Arin luo ehkä menen illansuussa, kun sää ei ole paahtavin ja voimme mennä lammelle.

Kesäistä mieltä ja iloa sinulle, arvoisa lukijani!