22.07.2014 - Nautitaan lämmöstä!

Talviko lie tulossa, kun mittari ei jaksa kivuta aivan 30 asteeseen?

Ohessa kuvia hääjuhlasta. Näitä omia rakkaita ihmisiäni. Pitkään saa näitä muistella samalla kun kuvia katselee.

Tupani on pysynyt inhimillisissä lämpötiloissa helteestä huolimatta. Kaikki reiät olet tukkinut kahvipusseista tekemilläni aurinkosuojilla ynnä lukuisilla verhoilla. Ulko-ovi on selällään, ikkunat varjon puolelta samoin.

Aamu-uinnit ovat vertaansa vailla, silloin kävelen. Iltaisin olen pyöräillyt ja käynyt uimassa, jos on huvittanut. Tällainen sää tekee olon vähän epätodelliseksi: kuin olisi jokin viides vuodenaika menossa.

Tällä viikolla meillä on Terhin kanssa kirpparipöytä. Sain ilmaisen viikon keväisessä hattukisassa ja nyt hyödynnämme sen. Hattua käytän päivittäin, jatkuvasti ulkona kävellessä tai pyöräillessäni.

Olen vähän innostunut ompelemaan. Järjestin eilen liinavaatehyllyn, mikä on suuri saavutus. Pihakukkia pitää kastella aamuin illoin näillä keleillä. Ihana nähdä pelakuiden taas kukoistavan.

Vähitellen alan päästä tasapainoon tiukan viikon jälkeen. Eilen "tein kuolemaa", olin synkkä kuin yö sisäisesti. En tahtonut nähdä elämässäni mitään elämisen arvoista. Kyse on luonnollisesti väsymyksen aiheuttamasta tunteesta. Ikävä kyllä nuo tunteet ovat tuntuneet aika todellisilta.

Tästä päivästä lähtien olen alkanut taas selättää kurjia tunteitani, sillä viime yön nukuin hyvin. Olin melkein menossa Arinkin luo, mutta hillitsin itseäni, sillä en halua mennä sinne kiukuttelemaan hänelle.

Kamalinta upottavissa päivissä on epäily Jumalan suhteen. Niin kauan kuin luotan hyvään Jumalaan ja hänen rakkauteensa, elämä kantaa. Mutta kun minusta alkaa tuntua, ettei Jumala välitä mistään mitään, elämä on yhtä turhuutta ja kärsimystä vailla loppua, tulee epätoivo. Se on inhimillistä, siihen vaan ei saa jäädä makaamaan. Jumala kyllä nostaa ja auttaa eteenpäin.

Aamulla lähtiessäni kävelemään, mieleeni kumpusi virren sanoja. Kyseessä oli virsi 61:

1.
Ken tahtoo käydä Herran askelissa,
ken tahtoo käydä Herran askelissa,
käy tietä vehnänsiemenen:
kuin siemen hänkin kuolee,
kuin siemen hänkin kuolee.

2.
Hän kulkee tietä kaiken luomakunnan,
hän kulkee tietä kaiken luomakunnan.
Se täytyy loppuun kulkea.
Ja elämän se antaa,
ja elämän se antaa.

3.
Ja vuoroin polttaa helle, vuoroin routa,
ja vuoroin polttaa helle, vuoroin routa,
ja myrskytuulet pyyhkivät.
Ja pieni siemen kuolee,
ja pieni siemen kuolee.

4.
Niin toisen täytyy kuolla toisen tähden,
niin toisen täytyy kuolla toisen tähden,
ja siemen muuttuu leiväksi.
Ja toinen ruokkii toista,
ja toinen ruokkii toista.

5.
Sen tien on Herra käynyt loppuun saakka,
sen tien on Herra käynyt loppuun saakka,
ja nyt hän meille kaikille
on elämä ja autuus,
on elämä ja autuus.

Huub Oosterhuis 1965. Suom. Anna-Maija Raittila 1979. Virsikirjaan 1986.

Pyhä Henki näitä sanoja nostaa mieleen. Tuo ensimmäinen säe hoiti ja puhutteli minua ja sitä lauloin. Enhän minä muuta tahdo kuin kulkea samoja jälkiä kuin Jeesus. Toisinaan vaan kiukuttaa reittivalinta. Itse tietäisin muka hauskempiakin polkuja, mutta jostain syystä Jeesus valitsee toisin. Kerran usko muuttuu näkemiseksi, siihen asti rämmitään ja välillä päästään mättäälle lepäämään.

Lepohetkiä ja turvallisia mättäitä marjapaikkoineen sinullekin, arvoisa lukijani!

jk. Tänä aamuna olin hammaslääkärissä ja perjantaina pääsen sinne jälleen. Reikiä, reikiä.