12.07.2014 - Paremmalla eelle!

Puolipilvistä, merivesi 19 astetta tänä aamuna.

Tulipa lapsuus mieleen, kun uimamatkalla aamulla kuulin huikkauksen, paremmalla eelle!

Entinen kollega, eläkkeellä oleva päiväkodinjohtaja, sattui jälleen yhtä aikaa uimaan kanssani. Hän se sitten viuhahti pyörällä ohitseni kotiinsa aamukahveja keittämään. Myös muuan pariskunta on sattunut joitakin kertoja samaan aikaan uimasille. Jostain syystä eilen aamulla vesi oli vain 16-asteista, todella vilpoista, mutta tänään kelluin ensi kertaa, ja se vasta on mukavaa! Merivesi kantaa.

Uumaja-päivä torstaina oli aivan rattoisa. Aamulla yhdeksältä laiva lähti, yöllä yhdentoista maissa olimme takaisin rannassa. Mennen tullen saimme raamattuopetusta sekä lauloimme yhdessä. Vastuussa oli Kansan Raamattaseuran ihmisiä, järjestäjänä Marja Paukkunen Orisbergista. Meitä oli bussilastillinen väkeä.

Uumajan kaupungissa hiippailimme joitakin tunteja omin nokkinemme. En ottanut kaupungista montakaan kuvaa, sillä en nähnyt mitään sellaista, mitä olisin halunnut kuvaan. Kukkasia tietysti aina, mutta nyt en viitsinyt niitäkään kuvata.

Jokainen meistä haluaa tulla nähdyksi. Ei ole kivaa olla porukassa, jos sinua ei kukaan näe. Tärkeintä on kuitenkin tulla Jumalan huomaamaksi. Jumala näkee minut ja sinut, vaikka hän ei erityisesti suoraan puhuisikaan. Hänhän on kanssamme aina ja kuulee meitä niin usein kuin me häntä avuksi huudamme. Kun sitten Jumala puhuu sydämelle suoraan, se on ihmeellistä.

Laulut koskettavat aina, puheet ja opetukset olivat mielenkiintoisia. Isonkyrön kappalainen oli yksi vastuunkantajista, hän piti alku- ja loppurukoukset sekä puhui kirkossa, jossa kävimme Ruotsin puolella.

Kappalainen oli huumorimiehiä. Hän totesi paluumatkalla vakavalla naamalla, että kaikesta muusta tällä matkalle on selvitty, mutta ruokailu on tuottanut vaikeuksia, tai jotain vastaavaa hän sanoi. Laivaruoka on tunnetusti hyvää ja sitä on enemmän kuin riittävästi.

Kyseinen pappi luki paluumatkalla rukouksen Agricolan kirjasta ja se oli Jumalan puhetta minulle. En muista sanoja, mutta sisältö oli minulle selkokieltä. Jumala antaa levon ajan, kun koetus on päättynyt, ja se päättyy. Jumala näkee, milloin kuormaa on kevennettävä ja hän sen tekee.

Sanat olivat todennäköisesti jotain ihan muita, mutta tämän minä kuulin. Kun Jumala puhuu sydämelle, sanoilla ei ole merkitystä. Tulin syvästi lohdutetuksi. Jumala puhui.

Yksi sana Jumalan sydämeltä on enemmän kuin kaikki maailman puheet, laulut ja raamatunkohdat. Kun sana tulee eläväksi, se virvoittaa sielun. Kiitos Jumalalle!

Arin kanssa olin ulkona eilettäin, hän voi hyvin. Olimme lammella, kuuntelimme Raamattua, virkkasin ja söin eväitä. Sää oli kummallinen: varjossa kylmä, auringossa paahtui.

Tänään olen ommellut, pessyt pyykkiä ja pian alan lueskella. Aamuisin olen juonut kahvit ulkona ja samalla lukenut Raamattua. Ehkä pitäisi imuroida, jotain aion leipoa, jos suinkin viitsin.

Huomisaamuna menen kaupungin kirkkoon, siellä on konfirmaatio, Arto Lehtinevan rippikoululaisia. Hän saarnannee ja Petri ja Susanna kuulutetaan. Kuuliaiskahvit juomme iltapäivällä.

Jeesuksen hyvää hoitoa ja siunausta sinulle, arvoisa lukijani!