09.07.2014 - Tukanlaiton kenraaliharjoitus!

Helle jatkuu.

Eilinen vetelyyteni johtui verenluovutuksesta. Olin kerrassaan naatti, joskin helle nahistutti lisää. Sain ison mattoni kyllä pestyksi, mutta senkin tein liottamalla, joten suurin vääntö oli kammeta matto telineelle kuivumaan.

Loppupäivän työksi jäi käydä kääntämässä matto nurin ja sitten taas oikein.
Olin tosin herännyt viideltä, käynyt lenkillä ja uimassa aamutuimaan. Iltapäivällä olin lattialla nokosilla, kun ystävä tuli piipahtamaan. Pidin avointen ovien päivää, joten sisääntulo kävi ketterästi. Helteellä on jokaisen räppänän oltava auki, ettei sisälle näänny.

Tänäänkin kävin uimassa, vähän myöhäisempänä ajankohtana. Työvoimatoimiston ovi oli jälleen avattava sekin. Ei ollut ruuhkia. Pyöräilin matkan, sillä pyöräily on hellesäällä mukavinta.

Kun vauhti oli päällä, menin Arin luo, kuten jo eilisin meinailin, mutten selvinnyt lähtemään. Jälleen yllätyin iloisesti: Ari oli tuolissa virkeänä ja pirteänä! Viime aikoina olen todennut sen joka kerta käydessäni ja siitä päättelen, että jotain tapahtuu Arissa koko ajan.

Olimme ulkona lammen rannalla puun alla varjossa pari tuntia. Siinä oli raikasta, ei yhtään liian kuuma. Arille laitoin pussilakanan säästä riippumatta. Liikkumattomalla potilaalla ei tule liian kuuma, päin vastoin. Peitto, ohutkin, tasaa lämpöä. Kantapään kautta olen tämän oppinut sairaan tilasta.

Juttelin joidenkin tuttujen hoitajien tai muiden henkilöiden kanssa. Tottahan 11 vuodessa talon väki tulee tutuksi.

Iltamassa Amekki tuli harjoittelemaan kampausta kolmannen ja viimeisen kerran. Nyt hän sai näppituntuman ja olemme varmoja, että kampaus syntyy. Jonkinlainen varmasti. Meitä kyllä nauratti niin, ettei tukanlaitosta meinannut tulla mitään. Amekilla oli vain aurinkolasit mukana, joten hän ei oikein nähnytkään mitään. Vähältä piti, ettei ihan riitelemäänkin ruvettu, kun oli niin kuuma ja väsytti.

Kauneudenhoito on totista hommaa. Onneksi sitä saa tehdä pilke silmäkulmassa ja ilon vuoksi. Ja mukavaa yhdessäoloa ja höpötystä, kun tukkaa tupeerattiin ja se oli lopulta jo niin rasvainenkin, että meni lyttyyn.

Pihakukkasia olen kastellut uutterasti. Ehtivät jo osasta tuupertua ennen kuin iltasella saivat vettä. Omastakin juomisesta on muistettava huolehtia.

Tein nelisen vuotta sitten ikkunoihini kahvipusseista suojia hellettä vastaan. Monta vuotta olen aikonut tehdä niitä lisää, mutta vasta tänään sain puhtia niin paljon, että sain muutaman lisäsuojan tehdyksi. Nyt on koti pimeänä, mutta jopa meni aurinkokin pilveen. Mahtaako tulla sade? Se tekisi luonnolle hyvää, ihmisille myös.

Huomisaamuna kurvaan pysäkille Amekin kanssa ja linjurilla satamaan. Raamatturisteily Uumajaan on huomisen päivän sana, jos Jumala suo!

Sananlaskujen 30. luvun jae 4 rohkaiskoon sinua, arvoisa lukijani, kuten minuakin tänä iltana:

KUKA ON NOUSSUT TAIVAASEEN
JA ASTUNUT SIELTÄ ALAS?
KUKA ON KOONNU KOURIINSA TUULEN?
KUKA ON SITONUT VEDET VIITAN SISÄÄN?
KUKA ON ASETTANUT KOHDALLEEN MAAN ÄÄRET?
MIKÄ ON HÄNEN NIMENSÄ
JA MIKÄ HÄNEN POIKANSA NIMI?
TIEDÄTHÄN SEN?

Tiedäthän sinä sen, hyvä lukijani?