Kategoriat: Ajankohtaista

Keskiviikkona hattu päähän ja menoksi!

Eilen ukkosta, tänään pilvien jälkeen aurinkoista ja kesäistä.

Markus Pöyryn saarnaopetus johdatti elävän armon kokemiseen. Miten voisi Jumala omansa kieltää ja Jeesus tätä Isälleen moittia, ei mitenkään!

Eräs miesopettaja halusi ostaa maata jostain preerialta, kertoi Markus. Hänelle sanottiin, että turha yrittää. Kaikki maat siellä omistaa 92-vuotias vaari, joka ei myy kenellekään mitään, olipa ostaja miten rikas tai vaikutusvaltainen tahansa.

Mies arveli, että jospa yrittäisi kuitenkin, ja lähti vaarin puheille. Vaari kysyi, kuka olet, mistä tulet. Mies kertoi nimensä ja vaari totesi, että sukunimi kuulostaa tutulta. Isoisäni on aikoinaan asunut täällä, mies sanoi, ja sen takia haluaisin ostaa perheelleni maatilan tutulta seudulta.

Paljonko tahdot maata, vaari kysyi. Kuusi hehtaaria, jos sopii, mies vastasi. Se sopi vaarille oikein hyvin ja hän myi maan 3000 dollarilla, mikä oli pilkkahinta.

Kun mies perheineen asui maatilallaan preerialla, hän kertoi lapsilleen: -Isoisänne hyvän nimen tähden meillä on nyt tämä tila.

Markus kertoi tämän tarinan, joka kuvaa suhdettamme taivaalliseen Isäämme, jonka nimi on painettu kasteessa rintaamme ja otsaamme. Tämä merkki on Isällemme vakuutena siitä, että kuulumme hänelle, meillä on hänen nimensä ja hän vastaa meistä. Kasteessa Jumala pinaaa nimensä meihin, eikä suinkaan vain niin, että kyse olisi nimenantotilaisuudesta, kuten kastetilaisuus usein mielletään.

Tarinan pikkupoikaa pelotti mennä kellariin tomaattipurkkia hakemaan. Äiti sanoi, ettei tarvitse pelätä, sillä Jeesus on kanssasi. Poika ei vielä ymmärtänyt Jeesuksen läsnäoloa itsessään, vaan pelkäsi yhä. Hän kurkisti kellarin ovesta ja huusi:
-Jeesus, jos olet siellä, niin voisitko tuoda tomaattipurkin tänne?

Nämä pari esimerkkiä olivat Markuksen saarnaa maustamassa ja paljon muutakin siihen sisältyi. Olin onnellinen, että Ari sai olla kanssani kirkossa, sillä näin sain jakaa hänen kanssaan tämän armon kokemisen.

Ehtoollisellakin kävimme. Ari sai tapansa mukaan pikkulusikalla nokkosen viiniä, johon Markus oli laittanut leivänmurun. Vähän riittää, kun aineet ovat siunatut ja pyhitetyt Jumalan sanalla ja rukouksella, kuten ehtoollisleipä ja -viini ovat.

Arilla on ollut vuodesta 1997 lähtien peg-letku, eikä hän ole sen jälkeen syönyt suun kautta oikeastaan mitään.

Eilen hurautin autolla töihin luvatun ukonilman takia. Hyvä olikin, sillä töiden jälkeen körötin Variskan kirjastoon lipasvahdiksi äänestyspaikalle ja palatessani satoi kaatamalla. MS-yhdistys saa pienen osansa lippaisiin kertyneistä varoista.

Kävin näyttämässä autoa tutussa huollossa, hain pohjalliset klinikalta ja pääkirjastossa pyörähdin tunnin ajan aamusella ennen laitoskirjastoon menoani.

Tänäänkin oli antoisa työpäivä, vaikka herättyäni minulla oli migreenin tapainen päänsärky. Raikas ilma pyöräillessä piristi, työpaikalla avasin ikkunat virkistävälle tuulelle ja päivä sujui jouhevasti.

Petri kävi luonani ja sovimme perjantain kahvittelusta. Hän valmistuu tuotantotalouden (olikohan se niin?) insinööriksi ja lupasin leipoa jotain, sillä minulla on vapaapäivä silloin.

Ennen perjantaita on Keskiäkäisten teatteri- ja naistenkahvila Purppuralinnussa, Kasarmialueella huomenna. Kipaisen auttamaan kahvilaan, laitan kukkahatun päähäni.

Kantapäässäni on rakko, tunnin lenkki uusilla pohjallisilla ja toisilla, tiukemmilla kengillä oli liian pitkä tänä iltana. Huomenna vaihdan pohjalliset eri kenkiin, vaikka enpä taida lenkille ehtiäkään.

Nukkuminen on ollut liian vähäistä parina päivänä ja kummalliset olot hetkittäin johtunevat kilpirauhasesta. Jospa oloni vähitellen tasaantuu kuten uskon.

Tytär soitti ja kysyi erään ruoka-aineen käyttöohjetta. Tuntui mukavalta. Minulle ainakin on kovin tärkeää olla tarpeellinen läheisille ihmisille. Se antaa elämälle tarkoitusta.

Teen kortin tänä iltana lapsenlapselle, ettei tämän tarvitse surra hänelle tulevan postin vähyyttä. Näin voin luoda kontaktia kaukana asuvaan pienokaiseen tässä vaiheessa, kun hän ei vielä osaa itse kirjoittaa eikä soittaa. Tuntuu hän ilahtuvan mummon posteista.

Hyvää yötä ja iloa tulevaan päivään, arvoisa lukijani! Eikö ole ihanaa, kun kesä ja valoisuus lisääntyvät päivä päivältä!